torstai 9. kesäkuuta 2011

Dremelin teriä

Testailin vanhaan parrunpätkään dremelin erilaisia kärkiä. Ei kaksiulotteisesta kuvasta varmaan käy paljon ilmi.

Ylärivistä vasemmalta

  1. Hammastettu voframikarbidileikkuri, joka on uusi - poistaa puuta vauhdikkaasti
  2. pehmeä hiiliteräsharja, kuluu järjettömän nopeasti
  3. teräsharja ruostumattomasta teräksestä, kestävämpi. teräsharjat tekevät hienojakoista "puunsyytä"
  4. kaiverrusterä 7,2mm 
  5. hiontaharja 
  6. hiomakivi
  7. katkaisulaikka - käytännössä kertakäyttöinen
Keskirivi
  1. Kaiverrusterä 3,2 mm, teräväreunaisena ei kaksinen
  2. Kaiverrusterä 7,8mm
  3. Kaiverrusterä 3,2mm hyvä vaikka onkin pieni, toimii dremelin tehoilla
  4. Hiekkapaperilaikka ok
  5. hiomanauha turha 
  6. kapea kaiverrusterä, hyvä halkeamien tekoon
Alarivi
  1. hiomakivi 
  2. poranterä, hyvä erilaisiin jyrsimisiin
Dremelin ongelma on se, että tehoja ei ole kummoisesti. Heti kun tulee enemmän vastusta, nopeus laskee ja työ lopahtaa. 

Hammastetut volframikarbidileikkurit tuntuvat olevan aikas hyviä, vaikkakin kalliita (suhteutettuna siihen, kuinka kauan tällaiset leluterät yleensä kestävät). Tuo ekana oleva on aika painava, ja se auttaa nopeuden säilyttämisessä. 

Kaiverrusterät ovat muuten hyviä, mutta isoissa teho lopahtaa joskus kesken. Pienillä homma käy helposti joutuisammin, kun kone ei hyydy.

Teräsharjat ovat oikein hyviä, niillä saa pinnan, jossa on kuin mikrokokoisia puunsyitä. Ne kuluvat vain tosi nopsaan. Kilpailevilla merkeillä on harjasatseja, joissa on 5 harjaa pakkauksessa, ne pitää joskus testata. Teräsharjojen kanssa pitää aina olla suojalasit, karvoja lentää harjoista melkoista vauhtia. Tietysti pitäähän ne olla muutenkin. Alla vielä lähikuva teräsharjan tekemästä jäljestä, vasemmalla pehmeämpi hiiliteräsharja, oikealla kovempi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anonymous comments allowed because of public demand.