Valkomänty

Onpas ärsyttävää, piti päivittää pienen valkomäntyni tilanne, mutta ensin en löytänyt blogista siitä merkintää, ja sitten en löytänyt siitä itseltäni edes kuvaa. Onkohan tämä nyt sitten ensimmäinen.

Puu on ostettu muistaakseni (!) vuonna 2015. Saksasta, hinta 60,-. Se on mukavasti kehittynyt parissa vuodessa. Jostain olen lukenut, että valkomännyt usein vartetaan mustamännyn tyveen, joka tekee paljon nopeammin ja hienomman kaarnan. Varttamiskohta näkyy tuossa selvästi, mikä ei tässä tapauksessa haittaa ollenkaan.

Ihan mäntyhalpis, mutta aika ok pikkupuu. Tarpeetonta sanoakaan, että alkuperäinen ajatus oli katkaista puu tokan oksan yläpuolelta, ja lähteä tekemään sellaista ruukkuineen noin12 senttistä puuta. Alin oksa oikealla olisi ollut latva, silloin se kasvoi voimakkaammin ylöspäin, ennen langoitusta. Tykästyin sitten tuohon hillittyyn liikkeeseen, ja puu on saanut jäädä ihan alkuperäiseen kokoonsa.

Tällä on tyvellä useasta kohtaa käänteistä kapenemaa. Aloitin sen korjaamisen viime vuonna leikkaamalla kuvassa edestä muhkuran pois. Yllättäen se auttoi aika paljon.

Nebaria ei ole, muutama juuri mitä puulta löytyy kasvaa aika huonosti. Seuraavassa istutuksessa täytyy koittaa parantaa tilannetta. Siihen voi kyllä mennä aika monta vuotta, istutin puun 2016 keväällä.

Kasteluviritystä

Olen käyttänyt kesäisin poissaollessani Gardenan kastelusysteemiä. Lyhyesti, homma toimii niin, että

1. Ulkovaraston nurkassa on 300 litran sadevesitynnyri, jossa on 
2. uppopumppu, jolla on hyvä nostokorkeus (4 metriä muistaakseni). Pumpun pitää pystyä kehittämään kunnollinen paine. 
3. Pumppua käyttää ajastin, jonka pystyy ajastamaan minuutin tarkkuudella. 
4. Pumpusta lähtee letku Gardenan perusyksikköön, joka laskee paineen 1,5 bariin. Tästä lähtee 
5. Gardenan 13mm putki maan alla kasvien luokse. 
6. Putkessa on useita T-kappaleita, jotka johtavat 4mm putkiin, joissa on kiinni 
7. kahdenlaisia tippasuuttimia, 2 l/h ja 4 l/h tunnissa tiputtelevia. 

Tämä on ollut toimiva järjestelmä varmaan 10 vuotta. Aluksi vettä tiputeltiin ehkä 10 minuutin ajan per päivä. Vuosi vuodelta lisäsin suuttimia ja vähensin aikaa, jotta kasveille tuleva veden määrää sai säädettyä tarkemmin. Tarkoittaa sitä, että pienille puille ja kuiville yksi kappale 2 l/h suutin, isompiin ruukkuihin ja juopoille enemmän. Systeemin säätely johti siihen, että viikon poissaolon aikana veden pinta tynnyrissä alentui vain 15 cm. Ajastin oli päällä 4 minuuttia per päivä. 

Sellainen asia täytyy mainita, että automaattinen kastelu johtaa helposti ajatukseen siitä, että kun ei kastella tarpeen mukaan, seuraus on liikakastelu. Tämä ei ole totta. 2 l/h tiputtava suutin valuttaa puolisen desiä päivän aikana (4 minuuttia).  Jos maa-aines on läpäisevää eikä sido vettä liikaa, seurauksena on kosteus, ei märkyys. Jos maa-aines on vettä pidättävää, se voi vettyä hyvinkin pahasti, varsinkin jos samaan aikaan sataa paljon. Tilanne ei kuitenkaan poikkea siitä, että kasvit ovat päiviä kestävässä sateessa.

Homma toimi noinkin. Letkujen ja suuttimien kanssa on aikamoinen säätö, ja se alkoi vähitellen nyppiä. Suuttimet tukkeutuvat, jäävät auki jne, joten systeemiä on säädettävä esim. viikko ennen kuin aikoo olla poissa, jotta voi varmistaa, että kaikki pelaa. Kun kaikki on paikoillaan, kastelusysteemi on mukava, koska kastelun voi jättää osittain sen hommaksi. Mutta tietysti vain osittain. (Ehkä kokonaankin, mutta sitten päivittäinen kastelun tarve muuttuu päivittäiseksi kastelun määrän arvioinniksi ja säätelyksi.)

Gardenalla on paljon erilaisia suuttimia. Tippukastelun lisäksi vaihtoehtona on myös suihkusuuttimet, jotka roiskivat vettä. 180 asteen suutin lykkää ulos vajaan 100 litraa tunnissa, teoriassa. Se ei oikein toimi 4mm putkessa, vaan se kiinnitetään suoraan 13mm putkeen, jotta paine riittää. 

Viritin ylähyllyjen taakse 10 kpl näitä suuttimia. Puuni ovat noin 2*2 metrin alueella, joten tämä kastelu toiminee ihan hyvin. Kuvassa etualalla oleva mänty ei juuri saanut roiskevettä, joten jätin sille pöydälle vielä tippusuuttimet.

Lisäetuna tässä alueen kastelussa on se, että reissuun lähtiessä voin viedä sisäpuut samaan läjään, ja pöytien väliin menevät säkeissä ja laatikoissa olevat puut. 

Mongolianvaahtera

Runkojen metsästys johti siihen, että jouduin ostamaan mongolianvaahteran, vaikka minulla onkin niitä jo 6. Oli vaan runko sen verran hyvä. Bonsaischule Wenddorf.

Melkein kaikki kasvu oli latvassa, joten se sai lähteä. Rungosta alin puolikas on loistava, ylempää osaa ennättää miettiä. Viimeinen kuva miellyttää nyt eniten.

Sakari

Raivasin hieman yhtä lavaa, ja pilaritervaleppä "Sakari" tuli esiin pitkästä aikaa.

Ostovuosi 2011, pari vuotta meni ruukussa ja sitten puu meni maahan saamaan paksuutta. Puu kasvoi kyllä todella hienosti liian suuressa ruukussa, jossa oli vettä pidättävä maa-aines (kissanhiekkaa ja turvetta). Pöydillä vain on niin ahdasta, että panin tämän maahan paksunemaan pois tieltä.

Runko on tuplaantunut. Kuvassa näkyy kolme uhrioksaa, joista ylin taitaakin olla uusi latva. Vanhalle latvalle on käymässä niin kuin maahan istutuille puille tuntuu käyvän, eli latva ja muut kuin ohrioksat kuolevat pois. Ei haittaa yhtään tässä tapauksessa, kyllä se sinne takaisin kasvavat. Onpahan kuitenkin asia, joka kannattaa ottaa huomioon.

Yksittäinen mutka noin ylhäällä rungossa ei ole kovin hyvä juttu, mutta ehkä se on parempi kuin vanha suorempi rungon linja. Oksa on myös tulevalla etupuolella, luulisin, mikä olisi bueno.

Ensi syksynä tai keväänä lähtee pois ainakin ylin uhrioksa. Sitten joko kasvatetaan uudet uhrioksat, ja lihotus jatkuu, tai puu menee ruukkuun.

Zelkova nire

Wenddorfilta ostettu taimi - suosittelen kylmälavailijoille tai jos muuten on sopiva talvehditussysteemi. Halpoja!

Eihän tuossa ole mitään näytettävää, mutta se on vaan niin jännää meikäläiselle, että näitä pystyy kasvattamaan. Rajattu pitkät oksat pois, koska niillä ei ole merkitystä.

Runko on paksuuntunut selvästi vuoden aikana, erityisesti aivan tyvestä. Johtuu varmasti paljon paksusta kaarnasta.

Minulla on toinenkin Zelkova nire, jota aion kasvattaa shohin-kokoon, eli ruukkuineen 20 cm. Tästä olisi tarkoitus tehdä isompi, esim. 30 senttiä korkea. Suunnitelma voisi olla kasvattaa runkoon 5cm leveä tyvi, ja sitten alkaa kehittää oksia.

Tuija

Alkajaisiksi linkki hyvään tuijajuttuun. Kannattaa tsekata!

Sitten viime kerran on tapahtunut sellaista, että taakse löytyi nätisti oksa antamaan syvyysvaikutelmaa. Myös vasemmalle ylös löytyi oksa, kun vähän pengoin latvatupsua.

Haeskelin vähän kuvia tuijabonsaista, ja kyllähän niitä löytyy todella hienoja. Tuijalle voi halutessaan helposti kasvattaa tiheät oksapilvet, mutta minua viehättävät eniten sellaiset, joissa tuijan ilmava kasvutapa tulee esiin. Ei oksien tarvitse olla tuolla tavalla resuisia kuitenkaan :D. Voisi tänä kesänä vihdoin valita sekundaariset oksat.

Muutama sana tuijan leikkaamisesta.

Kuvassa oikealla tuijan verso, vasemmalla Chamaecyparis obtusa, joka on hyvin saman tyyppinen.

Yleensä bonsaita leikellään siten, että oksaan jää kaksi kasvupistettä. Lehtipuilla nämä ovat lehtiä, joiden tyvellä on silmu lepotilassa. Tuijan kohdalla asia on vähän monimutkaisempi. Versot lähtevät tuossa suuntiin vasen, vasen, vasen-oikea, vasen, oikea, vasen, oikea jne. Jotta oksa haarautuu, oksaan pitää jäädä kaksi eri suuntiin osoittavaa kasvupistettä. Alin kohta jossa tuo toteutuu on kohdan vasen-oikea yläpuolella.

Johtaako tämä sitten miellyttävään kasvutapaan, on kokonaan toinen juttu. Käytännössä riittää, että versoa typistää jotenkin, jolloin se tekee uusia silmuja, ja näistä voi sitten valita sopivat.

Lisäksi tuijalla on hyvin voimakkaasti kasvavia versoja, joilla puu kasvaa korkeutta. Ne voi leikata suoraan pois, koska niiden kasvutapa ei sovellu bonsaille.

Yleensä bonsaista leikataan pois kasvu, joka osoittaa alaspäin tai voimakkaasti ylöspäin. Tuijalla versot ovat enemmän tai vähemmän roikkuvia, lukuun ottamatta pituuskasvun versoja. Minusta se kannattaa hyväksyä. Olisi hienoa, jos yksittäiset versot näkyisivät aika selvästi, ja versot kasvaisivat oksissa kerroksittain.

Lehmus

Viimevuoden ostos Wenddorfilta. Tämä on ainut puu Saksan hankinnoista, josta joudun sanomaan, että se oli huonossa jamassa. Puu kyllä kasvoi viime vuonna, mutta ruukku oli oudon raskas ja pinnalla kasvoi maksasammalta, joka on aina merkki liiallisesta märkyydestä. Olisi pitänyt istuttaa uusiksi jo viime kesänä. Juuristo oli nyt aika huonossa kunnossa. Maa-aines oli melkein pelkästään orgaanista tavaraa, niin mujua etten oikein saanut edes käsitystä mitä se on. Arvaukseni on, että nämä eivät kasva taivasalla, vaan kasvihuoneen tapaisissa tiloissa. Muutoin en voi ymmärtää kuinka tuollaisella maa-aineksella kasvatus onnistuisi.

Lehmuksen silmut alkoivat turvota jo ainakin kuukausi sitten. Uusia pieniä silmuja tuli sinne tänne. Versojen kärkisilmut ovat valtavia, ja poistin ne kaikki. Katsoin että jokaiseen versoon jää kaksi kasvupistettä. Kärkisilmu erittää auksiinia, joka on jarru muille silmuille. Kun kärkisilmun poistaa, pienet silmut aktivoituvat ja uusia silmuja alkaa syntyä sinne tänne. (Tuolla asiaa apikaalidominanssista.) Lehmuksella kärkisilmuissa oleva kasvu on suurta ja karkeata, eikä sillä tee mitään bonsaikasvatuksessa, paitsi jos on aikeissa paksuntaa runkoa ja kehittää nebaria. Tämän yksilön kanssa en näe sellaista tarvetta ollenkaan, tässä mennään suoraan muotoiluosastolle. Bonsai-kasvu asuu pienissä silmuissa.

Nyt istutus läpäisevään maa-ainekseen, Eco-gripin, akadaman ja kissanhiekan seokseen. Alkuperäinen seos oli liian kuivaa, joten ripottelin pinnalle hieman kissanhiekkaa suurimpia huokosia tukkimaan.

Aina menee kuvat jotenkin pieleen, nyt ei näy kunnolla oikeanpuoleinen alaoksa. Tässä vähän häiritsee tuo kohta joka kasvaa suoraan ylöspäin, toisesta mutkasta eteenpäin. Se päättyy neljän oksan haaraan, josta jo viime kesänä poistin muutaman oksan. Kaksi pitää vielä poistaa, mutta en ole osannut päättää mitkä. Ilmeisesti suoraan ylöspäin kasvava olisi jonossa ensimmäisenä lähtemään.

Suoran kohdan voisi myös katkaista, yllä olevassa kuvassa on merkki. Lehmuksen oksat ovat pehmeitä ja helppoja taivuttaa, joten luulisin että onnistusi taivuttaa koilliseen kasvava oksa uudeksi latvaksi. Aika rankka taivutushan se olisi, noin 90 astetta. Onko mielipidettä? Haittaako suora pätkä?

Viinivaahtera

Hätäinen räpsy viinivaahterasta, koska pian lehdet ovat valtavia.

Ostettu vuonna 2014, vietti ensimmäisen vuoden kylmälavassa maahan istutettuna. 2016 keväällä istutus isoon muoviruukkuun, maa-aineksena kissanhiekkaa, karkeaa moler-savea ja lecasoramurskaa. Tämä toimi loppukesään asti, sitten alkoivat perinteiset yliruukutuksen ongelmat. Maa-aines alkoi vettyä, ja ruukku painoi kuin synti. Nostin puun ruukustaan. Pohjaa kohti maa-aines oli aivan vettynyt, ja juuria oli alkanut kuolla. Latoin koko hoidon tuollaiseen kuitukangassäkkiin ja säkki maata vasten.

Nämä säkit ovat toimivat todella hyvin silloin, kun maa-ainesta on liikaa suhteessa puun vedenkulutukseen. Pitää kirjoittaa joskus koko tämä asia auki. Idea kuitenkin on, että säkkiin ei maa-ainekseen jää pohjalle koskaan vesipatjaa, vaan vesi johtuu maahan. Säkissä vaahtera alkoi toipua samoin tein, vaikka ei paljon uusia lehtiä tehnytkään enää loppukesästä. Talvi taas kylmälavassa, ja nyt nyt kasvu on todella hienoa. Säkissä menee vielä tämä vuosi, ensi keväänä sitten kaiken järjen mukaan istutus ruukkuun.

Oudosti ensimmäiset lehdet ovat kauniita itämaisen tyyppisiä, kuten A. japonicumilla. Myöhemmin lehdet muistuttavat enemmän meikäläistä vaahteraa.

Sembra

Toinen sembra on kasvanut isossa lammikkoruukussa ja karkeassa  (6-10mm) moler-savessa pari vuotta. Kovasti kiinnosti, että mitä sieltä löytyy. Istutus tuli eteen pakosta, koska ruukun seinät alkoivat hajota. Kaksi vuotta ruukku kesti käytössä, ja se on vähän.

Koko ruukun alempi puolikas oli täynnä juuria, ja vaikkei tuosta kuvasta näy, uuteen kasvuun lähteneitä juurenkärkiä on valtavasti. Kaksi viime kesää on ollut kylmiä ja märkiä, ja tämä kombo tuntui toimivan tällä männyllä, eli ritiläruukku ja karkea maa-aines.

Moler-savi on muuten turhan paljon vettä imevää tavaraa, ruukkuun se on hyvä lisäämään maa-ainekseen jäävän veden määrää. Luulisin että se toimii pitkälti samalla tavalla kuin akadama tässä suhteessa. Juopoille se soveltuu hyvin, eli esim. tuijille, okakuuselle, vaahteroille, mutta vähän vettä kuluttaville se on vaarallista. Esim. männyille olen nyt laittanut kissanhiekkaa noin 20% maa-aineksesta, eniten siksi, että olen tykästynyt siihen, että kastelutarve näkyy. Kissanhiekka menee vaaleaksi kuivuessaan.

Lyhensin muutamaa paksua juurta niin, että niihin jäi vielä reilusti uusia juurenkärkiä. Uudeksi ruukuksi tuli noin 2 litran muoviruukku, mikä on edistystä edelliseen noin 4-5 litran ritiläruukkuun. Saa nyt olla siinä ainakin 2 vuotta.

Tällä oli alunperin suunnitelmana semicascade, jossa runkon ylöpäin kaartuva osa joutaisi pois, ja jostakin noista oikealle kasvavista pikkuoksista tulisi uusi latva.

Sitten on pystykasvuisempi suunnitelma, suunnilleen tuo:

Viherbonsain versio piruuttaan, siinä erona on puun istuttaminen sen verran korkeammalle, että oikealle lähtevät juuret tekisivät mutkan rungon kanssa. Hyvä ajatus.

Viimeiseksi sitten epärelistisin suunnitelma. Olisi hieno liike ja kapenema, mutta aika paljon pitäisi saada kasvua aikaiseksi taakse ja oikealle, jotta se puoli rungosta säilyisi hengissä.

EDIT!

Salo räväytti piirroksen aiheesta. Upea..

Pystysiköhän juuriin saamaan jotenkin lisää massaa, esim halkaisemalla niitä ja levittämällä varovasti. Tämä optio täytyy pitää mielessä.

Haavan juuria

En ole tainnut koskaan kuvata haavan juuria, joten siinä.