Tuija kakkonen

Monta asiaa tekisin toisin, jos tätä nyt rupeaisin tekemään. Nyt tiltti oikealle, ihan vaihtelun vuoksi. Alaoksa vasemmalla kasvaa nyt väärään suuntaan, se pitää korjata.

Runko on sisältä lahonnut ontoksi noin 15 cm matkalta. Rapsutelin alhaalta edestä puuta pois sen verran, ettei maa-aines enää kostuta sitä. Hieno minusta tuo asteittain pakeneva elävä puu. Se tehdään. poistamalla muutaman vuoden välein uudesta puusta kaarna. Alunalkaen kaarna on poistettu vetäisemällä suoraan suikaleet ylhäältä alas, ja se oli hölmöä. Olisi pitänyt tehdä jotain kierteisyyttä tuohon.

Koitan nyt lisätä mielenkiintoa tekemällä kuolleen puun alueista kaartelevia. Pitäisi kaiverrella vanhaan puuhun vastaavia muotoja.

Haapa ja sama vanha laulu

Haavan kanssa ei mitään uutta auringon alla. Kuten kuvasta näkyy, taas se hylkäsi yhden oksan (keskellä) Tämä oli hengissä vielä maaliskuussa. Sen vieressä on oksa, joka on seuraavaksi liipasimella. Sen tunnistaa siitä, että se on pari viikkoa muita oksia perässä. Kaksi alinta oksaa ovat ok, mutta niissäkin näkyy samaa ilmiötä:

Eli tuossa hylkyyn joutui pikkuoksa vasemmalla.

Tämä on juuri sitä mitä haavasta on sanottu - se vähä mitä olen asiasta löytänyt. Lupasin itselleni jo viime vuonna, että jos ei tapahdu kohenemista, panen puun maahan ja aloitan alusta - toisin sanoen antaa sen kasvaa rauhassa esim. kolme vuotta, sitten kaikkien oksien typistys, ja sitten toivotaan uutta kasvua joka puolelle. Se vain tuntuu luovuttamiselta. Jos en osaa kasvattaa puuta ruukussa, mitä hyötyä on kasvatella sitä välillä maassa, kun ruukkuun se on pantava joka tapauksessa?

Paljonhan tuossa ei ole enää menetettävää. Bonsaita siitä ei näillä näkymin tule.

Vaahtera

Eipä siitä sen kummempaa. Oikealla kasvua vähänlaisesti, vasen puoli on ollut kohti valoa. Istutus säkkiin, että pääsee kääntämään välillä, ja saa sisäpihalle suojaan rusakoilta.

Viinivaahteran uusi etumus

Tämä oli mukana Chris Thomaksen työpajassa. Se nousi noin 7 senttiä ylemmäksi ja etupuolikin vaihtui. Tyvi ei nyt näy, koska säkin pinta on peitetty kanankakalla.

Uusi kamera, Sony A7iii, ja Sonyn opiska, FE 1.8/85mm. En oikein edes tarkentaa osaa.

Mongolianvaahteroita

Nostin maasta kolme mongolianvaahteraa, jotka ovat saaneet paksuuntua kolmisen vuotta. Sitä ennen ne olivat ruukussa useita vuosia, kun laittelin niille nebaria kuntoon.

Tämä on näistä paras. Vasemmalla näkyy parin sentin paksuisen uhrioksan leikkuujälki.
Se oli oikeassa paikassa, paksuus tuli sinne minne pitikin. Hyvä kapenema. 

Eka video blogissa, jännää. Huvittavaa muuten, ostin uuden kameran, jonka videoominaisuuksia erityisesti kehutaan, ja onhan se still-kuvauksessakin hyvä, ja sitten kaikki kuvat ja video on kännykällä otetua :-).

Tämä on tahtonut lykätä paljon oksia samasta kohtaa, enkä ole ollut ajan tasalla, niin että olisin
poistanut ylimääräiset oksat. Rumaa käänteistä kapenemaa, jota koitin vähän poistaa. Tämän
voisi katkaista mötin alapuolelta, mutta homma alkaa sitten melko alusta. Ärsyttävää. 

Tälle tapahtui maassa jotain kummaa. Puolet rungosta kuoli pois. Nebari jäi onneksi
kokonaan ehjäksi. 

Alustavaa kaiverrusta. Voi olla että annan tämän kasvaa vielä hyvän aikaa
maassa, sillä tällä on hienoin nebari näistä.

Työpaja

Männäviikonloppuna meillä oli ensimmäinen kunnollinen bonsai-työpaja. Opettajaksi oli tilattu Chris Thomas Walesista. Chris on pitkän linjan taitaja, hänellä on ollut lukuisia puita näyttelyissä vuosikymmenien kuluessa.

Tapahtuman oli järjestänyt Tato.

Yours truly, viinivaahtera tuli istutettua, ja hyvä olikin - runko sai lisää korkeutta liki 10 senttiä,
ja ne pikkujuuret, joita olin hellinyt "nebarina", poistettiin kaikki.

Koko kööri

Tämä kun oli ensimmäinen kerta, meillä oli hiukan tarvetta näyttää, että kyllä sitä mekin. Puita oli paikalla useita kymmeniä, ja harrastajiakin 7. Se oli aivan hyvä luku, porukkaa ei ollut liikaa, mutta ilmassa oli kuitenkin suuren juhlan meininkiä.

Itselläni oli mukana 2 lehtikuusta, viinivaahtera, pari tuijaa, tuhkapensas, orvoksi jäänyt mänty, ja yhtä ja toista muutakin. Nappasin mukaan myös  pari katajaa varuiksi, jos joltakulta olisi sattunut tekeminen loppumaan kesken. Siitä ei ollut pelkoa, kaikilla riitti puuhaa omissaan yllin kyllin.

Ohjelmassa oli puiden istuttelua, kaivertamista ja muotoilua. Itse sain tehtäväksi langoittaa koko orpomännyn (aka namupala). Tein parhaani, eikä Chris suoraan langoittelua haukkunut, mutta sanoi kyllä myöhemmin, että teistä vain yksi osaa langoitella, ja se en ollut minä 😁. Seuraavana päivänä tilanne oli vielä huonompi, sillä se osaajakin oli jättänyt työn puolitiehen, eikä ohjelmanumeroksi suunniteltu puun muotoilu oikein onnistunut.

Noh, meille tässä ei ollut mitään uutista, meistä aika harvalla on puita niin pitkällä, että langoittelua olisi päässyt kunnolla harjoittelemaan. Vakavampi puute on itselläni, koska materiaalia kyllä olisi, mutta en ole edennyt sen kanssa kuten olisi pitänyt.

Omista puista myöhemmin lisää juttua.

Olimme suunnitelleet, että voisimme sunnuntai-iltana käydä vielä keräämässä pari puuta, jos suinkin jaksamme. Chris kerää valtavan määrän puita joka vuosi, lehtikuusia hän kertoi keränneensä viime vuonna 800-900.

Meillä on ollut erityisesti männyissä hävikkiä, ja halusimme nähdä kuinka ammattilainen  puut kerää. Tämä oli tärkeä kokemus. Kävi ilmi, että hävikkimme ei ole ainakaan keräämisestä kiinni, se meillä on riittävän huolellista. Hävikki johtuu siis luultavasti jälkihoidosta ja ehkä puutteellisesta suojauksesta ensimmäisenä talvena. (Kiinnostuneille tiedoksi, meillä on luvat kunnosa keräämiseen kyseisellä paikalla.)

Työpaja oli järisyttävä kokemus. Tatolle suurkiitokset kaikesta vaivannäöstä. Meillä oli mukana oikein kuvaaja, Markus, jonka kuvia ovat kaikki tässä olevat viimeistä lukuunottamatta. Kiitos Markus, hyviä kuvia!

Carmona

Tein carmonalle lehtien poiston ja vähän leikkelyä, ja ajattelin että paras kuvata saman tien. Normisti tästä ei saa oikein mitään käsitystä, koska kasvu on niin tiheätä.

Pari kuvaa lisää:

Viimeisestä kulmasta runko on minusta paras, mutta muusta rakenteesta ei saa paljon käsitystä.

Teknisesti kuvat ovat aika ok, paitsi viimeisessä terävyysalue on loppunut kesken. Aika ok on kyllä aika kaukana hyvästä. Kaikki on tarkennettu liian taakse. Tämä on klassinen bonsaikuvaajan virhe, kun tarkentaa runkoon, lehdet edessä ja takana jäävät epätarkoiksi. Jos olisin tarkentanut rungon alaosaan, se olisi varmaankin parempi. Tarkentaa pitäisi siten, että tarkin kohta on hieman rungon edessä, jotta etualan lehdistä mahdollisimman suuri osa on tarkkoja. Rungon pitäisi olla tarkka myös, se on puun pääasia.  Takaoksat saavat jäädä hieman epätarkoiksi, se on kaunista ja lisää syvyysvaikutelmaa. Jos valoa on yllin kyllin, koko puunkin saa teräväksi, käyttämällä pientä aukkoa. Minua se ei niin miellytä.

Tilt-shift objektiivi olisi usein ihan käyttökelpoinen puita kuvatessa, sillä saisi terävyysalueen tason muutettua vinoksi, jolloin terävyysalue voi kulkea esim. rungon tyven ja pääoksien kautta. Saman vaikutelman saisi kunnolla aikaiseksi suuren negakoon filmikameralla, mutta se on kyllä tosi aikaa vievää.

Aukko oli 8. 11 tai 16 olisi ollut ehkä parempi, olisi tullut koko puu terävänä. Salaman potku ei riittänyt pienempään aukkoon. Toinenkin salama minulla on, mutta en välittänyt virittää sitä. Tuo on kuvattu kuvausteltassa niin, että salama posottaa teltan valkoiseen kattoon. Salamassa on myös pieni valkoinen muovilärpäke, jonka saa esiin, ja sen avulla valosta pieni osa menee suoraan edestäpäin puuhun. Hyvä kombinaatio.

On ollut aikeissa ostaa 60mm opiska puiden kuvaukseen, mutta onneksi se on jäänyt. Nyt käytin huvikseni uutta hankintaa, suuren ja mahtavan Neuvostoliiton tuotosta, 58mm f2 Helios-44M. Kinokoon linssi, crop-kennolla vastaa 93mm linssiä, joka onkin aika hyvä muotokuvapolttoväli. Ei ikäloppu, alle 40! Vuodelta 80. Oikein kivaa jälkeä minusta. Tämä linssi maksoi 25 euroa. Puiden kuvaukseen ei kummoista kalustoa tarvita. Kun ostaa kameraansa M42 adapterin, Ebay on täynnä toinen toistaan kiinnostavampia objektiiveja.

EDIT:
Foorumin Paapise Masa teki hienon virtuaalin:

Ripsiäiset

Taas tuli syksyn tullen ripsiäisiä. Päätellen siitä, että ajankohta on sama kuin edelliselläkin keralla, luulen että saan näitä ulkoa, kun puut ovat siellä muutaman viikon kesällä.

Ripsiäiset tuntuvat viihtyvät erityisesti fiikuksissa. Samassa tilassa on myös Premna, ja sekin näyttää saaneen osansa. 

Ripsiäisemo viiltää terävällä munanasettimellaan lehtiin viiltoja, joihin se munii. Lehti voi näyttää siltä kuin se olisi taittunut. Joskus leikkaus menee läpi asti, ja lehtiin tulee pitkänomaisia reikiä.

Premnanlehdistä ei juuri saa käsitystä, sori. ne ovat hyvin pehmeitä ja ruttaantuvat helposti hikisessä kourassa. Ihan samanlaisia viiltoja niissä ei kuitenkaan näy.

Paras tuntomerkki fiikuksilla on lehtien alapinnalle maitiaisnesteestä syntyvä kraateri. Ötökkä itse on jo tuolta lähtenyt.

Takavuosina minulla oli näitä riesaksi asti. Puitten lehdet olivat tosi reikäisiä ja huonovointisia. Terraarioissa näitä ei ole toistaiseksi esiintynyt.

Laitoin puille provado-puikot. Neljän viikon kuluttua laitan seuraavat. Saapa nähdä josko tepsii.

"Bonsaista" bonsai

Uudelleenistutus F. microcarpalle, ja samalla 3-v juhlat. Tämä on mennyt sen verran hyvin, että juhlan kunniaksi kuvia matkan varrelta.

After. Bar-efekti, pitää laskea oikeanpuoleista oksaa vähän. 

Before

Tämä on ollut hirveä säkkärä. Välillä tein yllytyksestä puulle parrankin ylimääräisistä ilmajuurista. 

Nyt on meininki semmoinen, että alaoksista kasvavat ilmajuuret järjestellään hieman viistoon, perspektiivin vuoksi. Ilmajuurten kanssa käy siten, että oksaan tulee käänteistä kapenemaa, mutta jos juuret ovat riittävät tiheässä, se ei näy. Juurten järjestely on hirveän vaikeaa, en oikein tiedä mikä siihen olisi hyvä tekniikka. 

Näin joitakin inspiroivia kuvia netissä luonnossa kasvavista fiikuksista, ja sain idean tehdä ylhäältä alas ulottuvan nipun juuria. Taakse oikealle saisi aikaan samanlaisen, mutta se ei juuri näy. Näillä nipuilla saisi ehkä käytettyä ilmajuuria siistimmin. 

Mallia juurinipuille

Kuvaa hakiessa näin sitten paljon bonsaitakin, joissa näitä nippuja on tehty. 

Puu oli ollut 100% laavahiekassa. Juuret olivat mainiot, mutta oudosti maa-aineksessa oli paljon isoja reikiä ja pohjalla mujua ja vettä. Ei ihan optimiolosuhteet sen puolesta. Muju oli lähinnä laavahiekasta kotoisin. Laavahiekka on hirveän likaista, sille ei riitä, että se sihdataan, vaan se pitää pestä. Uusi maa-aines on 50% laavaa, 50% hohkakiveä. 

Olen ajatellut että ruukun koko oli hiukan liian pieni puulle, mutta tilaa ruukussa oli vielä vaikka kuinka. Leveys ei riittänyt juurten järjestelyyn. Minulla ei ollut oikein sopivaa ruukkua, joten tuo sai luvan kelvata. Malli ei ole ihan nappiin, koko on ok.

Puun koko sitten taas, tämä lienee huomattavasti pienempi kuin kuvista voi päätellä. Korkeus on nyt ruukkuineen noin 22cm. Leveys on liki 30cm. Alunalkaen tavoittelin shohin-kokoa, jossa mikään mitta ei saa ylittää 20 senttiä. Korkeuden saa siihen helposti, mutta leveyden kanssa on vaikeampaa. Langoittelemalla ehkä onnistuisi. Tietysti ensimmäinen asia on se, että puu näyttää hyvältä ja sopusuhtaiselta. Minusta kokoonkin kannattaa kiinnittää huomiota, koska jos saman asian voi tehdä hieman pienemmässä koossa, se on yleensä parempi. 

2014, alkutilanne. Tähän oli henkivakuutukseksi jätetty vähän vartettua vihreää. Heti kun uutta
kasvua tuli perusrungosta, hävitin sen. Samassa puussa ei voi kasvattaa eri lehtimuotoja. 

2015 kuva 1

2015 kuva 2. Lehtien poisto, että näkee mitä siellä oikein on. Tässä vaiheessa puu oli istutettu paljon korkeammalle.
Istutusalustana kissanhiekka, joka tuollaisessa syvässä ja alhaalta leveässä ruukussa oli liian märkä alusta.

2015 kuva 3. Oksat valittu, loput poistettu

2016, sori ei ole kunnon kuvia. Tuossa toinen istutus, kokeilin lecasoraa, en pidä. 

Kesäskägä mallia 2017

Likusterin istutus

Likusteri ei ole kasvanut tänä syksynä yhtä hyvin kuin edellisenä. Tarkistin juuret, ja tosiaan, juuret kiersivät ruukkua jo neljättä kierrosta. Edellinen istutus oli alkuvuodesta... Ruukku ei ole kovin iso, seuraavalla kerralla pitää varata joku pykälää isompi. Puu kun on tuollainen jässikkä, joku kohtuullisen syvä olisi hyvä.

Olin käyttänyt 5-7mm maa-ainesta, ajatuksena että saisi pitemmät istutusvälit. Ei toimi siten. Nyt meni taas normi 3-5mm - puolet laavakiveä, puolet hohkakiveä. Akadaman jätin pois.

Pitkäikäisin istutukseni sisällä on nyt Ficus benjamina "Wiandi", joka on puhtaassa laavakivessä. Se myös kasvaa edelleen todella hyvin. Istutuksesta on kolmisen vuotta.

Istutusväli on sikäli merkityksellinen, että mitä pidempään puu saa kasvaa rauhassa, sen parempi. Istutus pitäisi tehdä vasta sitten, kun se on todella tarpeen. Puun yläosan kehitys tyssää joksikin aikaa sen jälkeen, kun se on istutettu.

Ruukkuakin pitäisi alkaa miettiä. Ennakkoluulona näkisin, että seinät voisivat olla hieman pulleat. Lasittamaton on ok, heleän vihreät lehdet oikeuttaisivat kyllä lasitetunkin, esim. punaisen. Muutama ehdokas:

Molemmat ovat sentin pitempiä ja puolitoista korkeampia kuin nykyinen. Jälkimmäinen olisi likusterin oloinen. Se on myös melkein neliskanttinen (16x15), eli tarjoaisi sen puolesta tilaa. Mielipiteitä?