Ligu

Syksy tulee, ja harrastus on jo siirtynyt sisähommiin. Likusteri tuli sisään pari viikkoa sitten, ja on nyt kovassa kasvussa. Viime vuonna kävi niin, että puu kasvoi syksyllä kovasti. Nypin lehtiä pois kolmeen otteeseen. Sitten se jämähti. Kasvua tuli jonkun verran, mutta ei niin kovasti kuin syksyllä. Syytä en tiedä. Mistähän tuollainen verkkainen kehitys johtuu?

Kaikki tulee aina kuvattua siinä vaiheessa, kun puu on leikattu. Silloin näkyy rakenne paremmin, ja kehitys myös, mutta sikäli se on harhaanjohtavaa, että normaalisti puut eivät näytä siltä. Kaljuja kuvia luvassa muutama tänäkin syksynä.

Tagejä jos klikkaa, näkee muuten vanhat kuvat tästä. Olen antanut puulle tulla pari senttiä lisää korkeutta. Näyttää oikealta tuo latvan suunta nyt? Edelleen shohin, korkeus ruukun yläreunasta 14 senttiä, ruukkuineen alle 20.

Tämä on ruvennut tekemään ilmajuuria. En muista likusterilla nähneeni. Uudelleenistutuksen aika?

Puu on sentin pari liikaa vasemmalla.

Uusia puita

On taas tänäkin vuonna tullut hankittua yhtä ja toista - noin 15-20 puuta, joista osa isojakin.

Ensinnäkin järkkäsin 6 marjakuusta, joista onneksi minulle jäi vain 1. Kavereille meni jakoon loput. Onneksi siksi, että tila on kortilla. Matsku oli hyvää, useampi olisi kelvannut sen puolesta. Joukossa oli yksi tätä parempikin, mutta tämä on iso. Tyvi on 15cm. Poistettavaa materiaalia, jonka saimme kohtuuhintaan.

Latvassa tappi vasemmalle voisi olla uusi latva. Rungon matkalla on kymmenkunta pistettä,
joissa on uutta kasvua. Asento voisi olla summittaisesti tuo. Alin aksa oikealla joutuu
varmaankin lähtemään, samoin toinen runko, joka näkyy tuossa sisäkaarteessa. 

Sitten Mustilan taimipäiviltä käteen tarttunut okakuusi.

Tässä on okakuusen perusrunkoon vartettu lajiketta Diana. Varttokohdan alapuolelta, tai oikeastaan juuri varttokohdasta, puussa on oksa, joka on siis okakuusta. Hieno puun alku. Joskus vuoden kuluttua voisi typistää reilusti vartettua pätkää. Siitä vuoden kuluttua loput? Jotain pientä kaiverrattaa voi tuohon jättää, tai sitten ei. Puulla on kaksi mahdollista latvaa, joiden välillä ei tarvitse vielä muutamaan vuoteen valita.

Kiiltotuhkapensas, jonka löysin roskaläjästä.

Ei ollenkaan hiusjuuria. vain kanto, kuivia oksia ja muutama oksa, jossa oli pikkuruisia eläviä lehtiä. Olin koiran kanssa liikkeellä, joten ajattelin että haen sen lenkin jälkeen, mutta unohdin. Muistin asian vasta kun näin sen seuraavan kerran, usean päivän kuluttua. Kokeilin puuta, ja se oli jo kovin kevyt, eli kuivahtanut. Lehdet olivat vielä hengissä, joten nappasin puun mukaan. Se meni ämpäriin nesteytykseen  viikoksi, sitten säkkiin. Toivotaan parasta - mutta hällä väli. Nyt parin viikon kuluttua lehdet ovat hieman jopa kasvaneet, mutta tuskin sillä vielä on yhtään juuria. Ensi kesä sitten näyttää.

Olen kerännyt jonkin verran vastaavia puita, ja ne ovat lähteneet kasvuun hyvällä prosentilla. Äkkiä laskien 11 yksilöä, joista 9 on lähtenyt kasvamaan, kaikki lehtipuita (orapihlaja * 7, vaahtera * 1, unkarinsyreeni * 2, jonkun pajun karahka). Kannattaa siis ottaa kanto talteen, jos sellaiseen jossain törmää ja siinä on jotain ideaa. Kunnon liotus ja maahan tai säkkiin.

Keväällä nostettu vaahtera. Surkeat juuret ja suurin juuri suoraan alas - sanoisin että se tavallinen tarina vaahteran kohdalla. Tyvi kuitenkin levenee nätisti. Vahvan oloinen vesseli ja tykkää olla säkissä. Maa-aineksena kissanhiekkaa ja lecasoraa lähinnä. Olen bongannut tämän varmaan 10-15 vuotta sitten alunperin, pätkäissyt ensin ylempää, sitten raivausmies on pätkäissyt alempaa, ja lopulta minä tuosta mistä näkyy pari vuotta sitten. Suurin osa oksista on tullut sen jälkeen. Vähän haastava oksisto, mutta runko on kiva. Ensi vuoden saa olla vielä säkissä, mutta oikea asento pitäisi löytää ja alkaa langoitella oksia jotenkin, ennen kuin ne kovettuvat niin ettei niitä pysty taivuttamaan.

Viimeinen vesseli tältä erää, vaakasuora literati vai mikä tuo olisi. Kalliolta kerätty mänty. Juuret tulivat aika hyvin mukaan, paksuja juuria ei montaa ollut ja juuret menivät kiepille ruukkuun. Ensi kesä  näyttää. Kuvasta ei näy, mutta tämä on retkottanut kalliota vasten, ja päällä on kuollutta puuta jonkun verran. Se näyttää siltä, kuin puun yli olisi ajettu nastarenkailla useampaan otteeseen. Jos tämä jää henkiin, kuolleen puun alueita pitäisi laajentaa ja saada jonkinlaista kierteisyyttä niihin.

Talvehditusviritystä osa 2

Toinen talvehdituslaatikko on viritetty.

Saranat ylimmässä laudassa vasemmalla

Lauta alhaalla kattoa varten

Lavassa on nyt kaksi tuuletusreikää. Rei'istä leikattu pala on tallessa, ja sillä voi tukkia aukon kovilla pakkasilla, jos tarpeen. Ulkopuolelle tulee ritilä. 

Pohjalla on verkko, ja kannen päälle tulevat styroksit mahtuvat laatikkoon kesän ajaksi.
Tarkoitus oli, että myös kennolevy olisi mahtunut säilöön, mutta styroksit
pienensivät laatikkoa niin paljon että ei mahdu. 

Lavassa on nyt Acer buergerianumia ja japaninvaahteroita. Kiva nähdä minne lämpötilat asettuvat. Testi, kuinka puihin vaikuttaa se, että pakkasille ne altistuvat luultavasti vasta joulukuussa.

EDIT. Testasin sulkea kannen, ja puut näyttivätkin tykkäävän, mutta homeet lähtivät kasvamaan heti. Painovoimainen tuuletus kahdella tuuletusaukolla laatikon yläosassa ei riitä. Avasin laatikon 15cm raolleen. Kannen pitäisi suojata puita kylmiltä öiltä jonkin verran, ja myös liialta sateelta. Lisätestejä tarvitaan.

Fiikus benjamina "Natasha"

Enpähän löytänyt tätä blogista tagien perusteella lainkaan.

Yksi vanhimpia puitani. En jaksanut hieroa kuvakulmaa kohdilleen.Rungot pitäisi pestä ennen kuvaa, mutta sitten niiden pitää taas kuivua. Korkeus ruukkuineen 20cm.

Kuva vuodelta 2009, jolloin puu jäi ulos liian myöhään syksyllä ja menetti useita pääoksiaan pakkaseen.

Kuva vuodelta 2007, jolloin puusta oli tarkoitus tulla jonkinlainen semicascade. Lempipuuni silloin. Olisiko ollut 3-5 vuotta kasvatuksessa siihen mennessä.

Airamin uusi kasvilamppu

Airamilla uusi kasvivalo, 10W spotti. Vaikuttaa aika hyvälle. Lampussa on 8 valkoista ja 5 punaista lediä. Eivät kerro mikä on spotin leveys, mutta on se spotti kuitenkin, veikkaisin että 35 astetta tai sinne päin.

15cm päähän lamppu tekee 100 Kluxia. Tämä on hiukan väärä arvo, luultavasti, koska lux-mittari ei ole herkkä punaiselle. Jos tarkoitus on vain pitää pikkupuu hengissä talven yli, yksi tämmöinen riittää varmasti, 20-30 cm päähän asetettuna. Jos haetaan tiheätä kasvua ja puun kehittymistä, laittaisin näitä 2-3 kpl pikkupuulle (max 25cm  korkea) 20cm päähän. Vinosti niin,  että alaoksat ovat yhtä kaukana lampusta kuin latvakin.

Helppo ratkaisu siis sen puoleen.

GU10 spotit ovat paljon pienempiä, ja ne on helpompi piilottaa. Mutta hyvä saada kunnollinen vaihtoehto e27 kannalla. Ja hyvä saada lamppu, jolla kasvit pysyvät hengissä talven yli.

Männystä

Pari huomiota männyistä.

Kuvan puu on kerätty keväällä 2016. Kuten näkyy, puu otti hiukan siipeensä. Vuoden 2016 kasvu on vähän heikkoa - vaikka tietysti kasvu on aivan loistavaa, kun otetaan huomioon että puu on vasta kerätty. Puu kasvoi kalliolla, ja sille on saatu hyvät juuret mukaan (kertoi kerääjä). Istutusalustana on kissanhiekka ja puu on laatikossa.

Erinäisistä syistä puu joutui minulle 2016 syksyllä. Tilttasin laatikon reilusti vinoon, koska kissanhiekka tuntui vettyvän aika pahasti sateilla. Talvehditus oli paljaan taivaan alla, ja lumella peitettynä, silloin kun lunta saatiin. Kastelu on ollut näin sateisen kesän aikana melko vähäistä. Tämä vuoden kasvu on ollut todella voimakasta, kuten kuvasta näkyy. Suht vähäinen Biogold lannoitteena.

Voimakas kasvu kertoo, että ensi keväänä puun kanssa voisi edetä. Usein männyille suositellaan 3 vuoden toipumistaikaa, joten hyvin voi vielä odottaakin.

Puun voisi istuttaa ruukkuun, mutta jos puu minulla vielä on, ajattelin testata sille sellaista, että koitan rapsutella pois vanhaa maata, joka on juuripaakun keskellä edelleen, kajoamatta ollenkaan laatikon reunoihin. Perustelu on se, että reunoilla kasvavat uudet juuret ovat edelleen hyvin hauraita. Voi olla, että tämän voi tehdä vähillä vaurioilla puun kannalta.

Kuvassa keskivaiheilla uudet takasilmut, jotka tulivat esiin muutamassa viikossa. Nuo taitavat olla viime vuoden kasvussa. 

Toinen asia. Mänty teki normaalit 2-3 suurta silmua liki jokaisen verson kärkeen. Napsaisin nämä kaikki pois (huom siis vain kärkisilmut) noin 3 viikkoa sitten. Ajankohta on valittu niin, että kasvukautta on vielä jäljellä reilusti, jolloin kun silmujen tuottama auksiini häviää puun systeemistä, se tekee uudet silmut. Uusia silmuja tuntuu syntyvän eniten vuoden 2016 kasvuun, jonkun verran myös 2017 kasvuun, ja jonkin verran myös vanhempaan puuhun. Tämä lupaa hyvää tuleville vuosille. Arvaan että tämä olisi ollut virhe viime vuonna tehtynä, ei ehkä fataalia, mutta ei olisi edistänyt puun kehittymistä.

Puulle jäi liki kaikki tämän vuoden kasvu, joten tämä toimenpide ei ole suurikaan rasitus, eikä energiatalouden pitäisi tästä kärsiä. Koska neulaset ovat tallella, ne tuottavat sokereita ja juuret kasvavat edelleen. Toisin sanoin, poistettava biomassa on vähäinen, mutta vaikutus puun kasvutapaan on suuri.

Männyistä sanotaan jopa, että ne eivät tee helposti takasilmuja. Tämä voi olla totta puilla, joille ei tehdä mitään toimenpiteitä, mutta erityisesti silmujen poisto saa männyn tekemään takasilmuja helposti. Tuntuma on, että ensimmäisellä kertaa silmuja tulee jonkin verran, mutta kun tätä (ja muita mäntyjen tekniikoita, jotka tähtäävät samaan) tehdään uudestaan ja uudestaan, takasilmuja alkaa tulla enemmän ja enemmän. Luulen että silmujen poisto johtaa vaikkapa satojen uusien silmujen aihioiden heräämiseen, mutta sitä mukaa, kun silmuja putkahtaa esiin, lisääntyvä auksiini alkaa rajoittaa niitä. Ne palaavat silloin lepotilaan, mutta etenevät taas kun seuraavan kerran tehdään toimenpiteitä.

Olen napsinut yksittäisiä  silmuja pois keväällä, ja silloin uusia silmuja putkahtaa esiin myös. Luulen että tämä on kuitenkin parempi tehdä loppukesästä, koska silloin silmut ovat keväällä valmiina, eikä kasvukautta hukata. Näin myös viileä syksy tulee hyötykäyttöön. Tällä voi olla isokin merkitys pitkässä juoksussa.

EDIT:
Tuolla Tony Tickle samasta asiasta

Uusi puksipuu

Viime syksyn hankintoja, spiraalimuotoon leikattu puksipuu. Nämä olivat puoleen hintaan, joten hinnaksi jäi alle 40,-. Puolet lähti pois jo syksyllä, että puu mahtui talvetuslaatikkoon. Keväällä lähti loput ja istutus kasvatusruukkuun. Puu lykkäsi uutta kasvua kaikkialta, ja uusia versoja tulee esiin edelleen. Eiköhän tuossa ole jo tarpeeksi oksia.

Puksipuut ovat siinä mielessä hankalia, että en tahdo osata panna niitä riittävän pieneen ruukkuun ja riittävän kuivaan maa-ainekseen. Pitäisi ilmeisesti unohaa näiltä kissanhiekka kokonaan. Ehkäpä hohkakiven ja laavakiven sekoitus olisi hyvä.

Puksipuu ei pidä happamasta maa-aineksesta. Pitäisi hankkia jostain kalkkikivihiekkaa puskuroimaan PH:ta. Sitä saa esimerkiksi akvaariokaupoista. Akadamaa ei pidä käyttää, sillä se on hapanta. Orgaaniset lannoitteet happamoittavat maata myös, mutta olen silti käyttänyt niitä vähän. Lisäksi tämä sai pari teelusikallisen luujauhoa, joka on nimestään huolimatta aika rakeista tavaraa. Ainakin kasvu on ollut hyvää.

Ikean jakkarasta työpöytä

Ikealla on baarijakkara, joka näyttää epäilyttävästi bonsai-työpöydältä. Koska tuo linkki katoaa, varastan kuvan:

Tuohon lisätään vedenkestävät levyt saranoilla ja stopparit ruukulle, niin se on siinä. Huikan hutera, mutta ollut käytössä nyt jonkun aikaa, ja toimii kuin unelma. Pöytälevyn korkeus säädettävissä, 68-86cm, noilla levyn paksuuksilla. Pikkupuille korkeutta voisi olla enemmän, ja voi olla että teen pöytälevyjen alle vielä 10cm lokeron, johon voi tuupata työkalut.

Säkit

Kuitukangassäkit ovat osoittautuneet käteviksi kerätyille puille. Laatikoiden ja ylisuurien ruukkujen ongelmat eivät vaivaa säkkejä, koska niiden pohjalle ei jää vettä, vaan vesi johtuu pois. Valmistajan mukaan ravinteet ja vesi liikkuisivat jopa jonkin verran takaisinpäin maasta, mutta tästä en ole vakuuttunut.

Säkit ovat turhan korkeita. Niitähän ei tietenkään tarvitse täyttää kuin puolilleen, mutta silti säkin reunat haittaavat. Säkkejä on helppo mataloittaa taittamalla seinät ensi alas ja sitten takaisin ylös, jolloin kätevät kahvat ovat edelleen käytettävissä. Erilaisia hankalia laatikoita nostelleena voin kertoa, että kangassäkin kantaminen kunnon kahvoista on nautinto! Kuvassa matalointi on alustavasti tehty nitojalla, mutta se ei kestä nostamista.

Yksinkertainen ja luja matalointi syntyy myös pienellä pultilla, mutterilla ja parilla isolla aluslevyllä. 5mm kombolla hinta tulee on noin euro/säkki, sisältää neljä kiinnityspistettä (kahvojen kohdalle). Ompelemalla saa myös aikaan kestävää jälkeä. Isomman säkin ympärille voisi laittaa rappausverkkoa tms, ja taittaa kankaan sen yli, niin rakenne olisi vielä tukevampi.

Säkit kuivuvat aika nopeasti, ei ihan yhtä nopeasti kuin pienet ruukut, mutta varsinkin jos maa-aines on ilmavaa ja kasvi kasvaa hyvin, kastella saa joka toinen päivä.

Säkit eivät tunnu toimivan ralleilla, vaan niiden pitää olla maata vasten. Muutoin säkkien pohjalle jää samanlainen vesipatja kuin ruukkuunkin.

Säkkien suuri etu verrattuna maassa kasvattamiseen on tietysti se, että kasvit ovat siirrettävissä. Talvenarat saa siirrettyä kylmälavaan, isoksi kasvaneita voi siirtää takariviin jne. Kasvien kanssa työskentely on myös kivempaa, kun voi läväyttää säkin työpöydälle eikä tarvitse miettiä nebaria maassa maaten.

Puutarhaliikkeissä näkee joskus toisenlaisia säkkejä, jotka ovat ohutta materiaalia - nämä Vivosunin ovat samantapaista materiaalia kuin paksu talvipeite, pari milliä paksua tukevaa kangasta. Kummat ovat parempia, tai miten eroavat käytössä, en tiedä. Hinnat ovat Kiinassa aika lailla halvemmat.

Napataanpas tähän samoin tein kokovaihtoehdot.

Olen kokeillut 10 gallonan/ 38 litran säkkiä, 5 gallonan /19 litran säkkiä, ja matkalla on vielä 3 gallonan/11 litran  kokoa. Mataloitettuna maa-ainesta menee noin puolet säkin koosta, ja tämä kannattaa ottaa huomioon - tavaraa kuluu paljon. Hiekoitukseen tarkoitettu lecasoramurska tuntuu toimivan kohtuullisena lantrinkina kalliimmille ja painavammille maa-aineksille.

Mustilan taimipäivä 2017

Eilen oli Mustilan jokavuotinen taimipäivä. Sinne kannattaa suunnistaa jokaisen, joka on vähänkin puista kiinnostunut. Siellä on tarjolla luentoja, opastettuja kierroksia eri teemoista, huutokauppa sekä harrastajien ja ammattilaisten myymiä taimia. Mukana oli myös myös Aamiainen parvekkeella -blogin Vesa.

Tämä oli toinen kerta kun olin tuolla, ja tapahtuman suosio oli melkoinen. Parkkipaikat olivat jopa hieman kortilla. Vaihtuvuus on tosin suurta, koska isoa osaa porukasta kiinnostaa eniten taimitori.

Osallistuimme pariin ohjattuun kierrokseen, "Itäisten Appalakien kasviaarteet" ja "Lupaavimmat pienikokoiset havukasviuutuudet". Sitten olikin jo sen verran nälkä ja väsy, että kolmaneteen pitkään kierrokseen ei ollut enää paukkuja.

Kierrokset olivat todella hienoja. Mustilassa on paljon mielenkiintoisia kasveja, ja puutarhurit ovat innostuneita ja hauskoja oppaita.

Keväällähän Mustilassa on tarjolla suuret talkoot, ja sinne voisi taas ensi keväänä suunnistaa pienellä bonsai-porukalla. Talkoissa raivataan pois liikaa leviäviä kasveja, ja talkoolaiset saavat ottaa mukaansa sen mikä muuten menisi roskikseen. Ainakin erilaisia vaahteroita, tammia ja pyökkejä on tarjolla. Ne ovat lähinnä siementaimia, jotka eivät ole kovin otollista materiaalia, mutta esimerkisi valkopyökeissä on osassa hienot tyvet ja nebarit jo.

Esimerkiksi koreanvaahteraa näyttää olevan siementaimina todella paljon - tai kun kyse on vaahterasta, sitä ei kait voi tietää mitä siinä siinä risteytynyt keskenään. Bonsaina tietysti hyvin toimivaa, vaikkei laji olisikaan selvillä.

Ostin tällä kertaa pari kääpiökuusta, Picea glauca "Echiniformis" ja Picea abies "Dan's Dwarf". Nämä myytiin pistokaslisättynä, mutta ensinmainitussa oli mullan kätköissä mötti, joka kovasti näyttää varttamiskohdalta.

Pinus mugo "Jezek". Tekee noin sentin neulasta. Tämä on vartettu, ja kokeilin tälle heti sellaista, että jaoin rungon neljään osaan varttamiskohtaan asti, levitin osat ja istutin. Tarkoitus on tietysti piilottaa varttamiskohta. Tämä on tekniikka, jota täytyy alkaa harjoitella tosissaan, koska monet kääpiöhavut on vartettu, osa ei edes pysty elämään omajuurisena.

Sorbus khumbuensis. Jonkinlainen uusi pihlaja, kauniit pienet lehdet, siro kasvutapa, Googlen kuvahaun perusteella punaiset marjat. Himalajasta. Vakkataimen taimia.

Shikokunperhosvaahtera (Acer tchonoskii var. australe). Etelä-Japanin vuoristoista kotoisin, pitäisi mennä I ja II -vyöhykkeillä, joten taidan istuttaa maahan. Harvinainen, ei ilmeisesti kokeiltukaan muualla Suomessa kuin Mustilassa.

Yksi okakuusi tuli vielä ostettua, koska se oli lykännyt tyveltä lupaavan pikkuoksan, joka jatkoi hienosti rungon linjaa. Siitä joskus enemmän.