perjantai 8. huhtikuuta 2011

Pientä etenemistä

Tämä bauhausin lavalta bongattu sypressi voi erittäin paksusti. Olisi joskus kiva tietää, miksi joku kasvi jää henkiin, toinen kuolee. Hyvin usein siinä ei ole mitään logiikkaa.

Joskus 6-7 vuotta sitten keräsin Pirunkalliolta koivun. Kun kokeilin, että kuinka tiukasti se on maassa kiinni, se katkesi käteeni. Jotkut toukat olivat syöneet tyven aivan ontoksi. Otin sen mukaani, koska kerran olin sen rikkonut. Siinä ei ollut yhtään juurta. Se lähti kasvamaan. Toisen koivun tarina on tuolla. Se on elossa edelleen, eikä silläkään ollut kerättäessä juuria.

Tällä oli kyllä juuret, mutta erittäin pahan näköiset. Juurten kärjet olivat katkaistut ja kuolleet, terveitä valkoisia  kasvupisteitä ei ollut yhtään. Nyt on kulunut kaksi ja puoli kuukautta hankinnasta, ja neulasten määrä on ehkä tuplaantunut.


Toki tämän voisi vielä antaa rauhassa kasvaakin, mutta klikkaamalla tuota kuvaa yllä näkyy, kuinka hienoja pieniä kasvupisteitä on ilmaantunut sinne tänne oksiin. Alla kuva jossa yritän vähän näyttää niitä. (Siis nuo tuossa nimettömän yläpuolella...)


Nuo pienet kasvupisteet tarvitsevat apua. 90% kasvusta suuntautuu latvaan, ja kun latvus tuuheutuu, kuolevat nämä pienet kasvupisteet. Tästä syystä karsin latvusta aika paljon, ehkä puolet neulasmassasta lähti. Katkaisin jokaisen vihreän pitkän roikon niin, että siihen jäi vain muutamia kasvupisteitä.


Tuossa kuvassa näkyy nyt se oksa, josta tulee ehkä latva. Aika sotku tuo on, mutta ehkä se siitä pikkuhiljaa selkenee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anonymous comments allowed because of public demand.