Talvitelat 2

Lisäsin eristeeksi retkipatjavärkkiä. Jahka saadaan lunta, sitä vielä pahvien alle, ja sitten kansi päälle.

 Varsinaisesta kasvipöydästä irtoavat kaikki tasot. Verkotin laatikon huolellisesti.

Kasvit paikallaan. Homma menee vielä vähän uusiksi, koska kaikki suojaa tarvitsevat eivät mahdu. Havupuut ja B-sarjan tekeleet saavat tulla toimeen parin pöydän välissä ilman verkkoja.

Syksykuvia 2

Hitaasti etenee syksykuvien napsiminen.

Unkarinsyreeni ensimmäisen vuoden jälkeen. Tämä on aika mukavassa kuosissa. Ensi keväänä voisi jo istuttaa oikeaan ruukkuun, jos tahtoo. Voipi kyllä antaa vielä ollakin. Vahvistuisi ja saisi ehkä paremmat edellytykset siirtoon. Noihin runkoihin pitäisi saada liikettä, muutoin oikeanpuoleinen on eriparinen.

Sinilaakakataja tanuki. Höh, olen unohtanut tehdä tästä muistiinpanot. Alempi kuva vuoden takaa. Askartelin tämän kasaan 2009 keväällä. Häijy väriero kuvassa. Uutta kasvua on tullut jonkin verran. Tuo pitkä roikko, latva siis, lähtee pois heti, kun varsi täyttää kaiverretun uran. Tai voihan sitä heittää vasemmalla, jos haluaa.

Tuija on saanut rauhassa kasvaa tämän kesän. Se ei oikein miellytä minua nyt. Oikealla kasvaa kaksi alinta oksaa päällekkäin, niistä alemman voisi heivata. Tai jos antaisi sen ensin paksuuntua ja kalvaisi sitten kuorettomaksi.
Pannaanpas vielä kuva vuoden takaa.

Nakurakukuvia

Kännykästä löytyi muutamia kuvia nakurakukurssista.

Kurssin vetäjä ja pari kurssilaista. Uuni on tuollainen verkkoputki, jossa kaoliinivillaa eristeenä. Lämpö kaasupullolla ja tohottimella.

Kuumat esineet laitetaan suoraan uunista peltiastioihin, joissa on purua ja heinää. Ne lyövät heti liekkeihin, ja astia peitetään kannella. Kun esineet ovat kuumia, savu tunkeutuu saven sisään, ja siitä tulee läpivärjättyjä. Koska lasite on epätasainen ja säröilee, savu värjää työt epätasaisesti. Raku ei ole bonsairuukkujen tekemisessä yleisesti käytetty tekniikka, mutta ihan jännä juttu silti.

Syksykuvia

Otin muutamista puista kuvia. Syksy on hyvää aikaa siihen, koska puiden rakenne näkyy silloin hyvin.

Tuota kun nyt katsoo, ei se niin kovin paha ole, että koira söi kaksi alinta oksaa. Nuo seuraavat ovat riittävän alhaalla ollakseen alaoksia, kunhan ne vain taivuttaa rankemmin alaspäin. Alimmat saavat olla kuitenkin, mallaavat naturalistisia taantuvia alaoksia. Haapaa voi reippaasti mataloittaa, muuten kasvu keskittyy liikaa latvaan. Ensi keväänä istutus tämä puoli eteenpäin. Vähän korkeampi suorakaiteen mallinen ruukku olisi parempi. Jokin keskiharmaa ehkä? Miksei pyöreä myös.

Hehee, tuossahan sitä onkin rakennetta. Kuten kuvasta voi päätellä, ihan tuo ei ole ollut tarkoitus. Tämä oli oikein hieno pajukarahka, mutta mitään muuta siinä ei ole nyt hengissä kuin tuo yksi oksa.

Sinilaakakataja. Poistin kesän aikana kuorta rungosta ja kuorin myös tuon alimman oksan. Tämä ei kaipaa uudelleen istutusta vielä aikoihin, mutta haluaisin vaihtaa ruukun vähän pienempään.

Talvitelat

On aika laitella puita piiloon. Olisi voinut laittaa jo jonkin aikaa, mutta vielä hyvin ehtii.

Rakensin tällaisen laatikon viime kesänä. Nyt panin verkkoa laatikon pohjalle ja reunoille, jotta myyrät eivät pääse sisään. Laatikko palvelee tietty kasvipöytänä kesällä.

Tämän voisi täyttää leca-soralla puolilleen. Kuoriketta voisi käyttää myös. Lisäeristystä saisi vuoraamalla laatikon solumuovilla tai styroksilla.

Olen käyttänyt eristeenä monta vuotta aaltopahvia. Pahvia tulee sivuille ja päälle useita kerroksia, vaikka 10, jos mahtuu. Jahka lunta tulee, avaan pahvit ja täytän laatikon lumella. Sitten vielä pahvit lumen päälle ja laatikon kansi kiinni. Talven mittaan lisäilen lunta, jos se uhkaa sulaa pois. Koko laatikon peittäminen lumella on hyvä sekin. Tällä menetelmällä hävikkiä ei enää ole tullut pakkasista johtuen juurikaan.

Olen siinä käsityksessä, että vaarallisinta aikaa ei ole talvi, vaan kevät. Tämän vuoksi on hyvä, että lumen päällä on vielä eristettä. Se estää lunta sulamasta lämpiminä kevätpäivinä, ja säilyttää ruukut turvallisesti jäässä aina siihen asti, kun kasvit voi ottaa pois säilöstä. Toistuva sulaminen ja jäätyminen erityisesti keväällä, kun juuret ovat jo hereillä, rikkoo juuret.

Se tietysti riipaisee, jos sellainen kasvi kuolee, johon on jo ehtinyt investoida aikaa, ja josta on jo hyvät suunnitelmat. Yritän silloin olla tyytyväinen siitä, että kasvi kuoli nyt, eikä kymmenen vuoden kuluttua. Vähän sellaista pinnistettyä positiivisuutta, myönnetään.

Muutama huomio parista kasvista tältä syksyltä. Kiinanjalavani ja monet sypressit olivat vielä ulkona, kun pakkaset yllättivät. Mittari tippui -6-7 asteeseen useiksi päiviksi. Otin kasvit lopulta jäisinä sisään, pussihoitoon, ja ne selvisivät hienosti. Kiinanjalavat ovat vahvassa kasvussa nyt, niillä on kevät. En kyllä usko että ne varsinaisesti vaativat talvikautta, pärjäisivät varmasti valojen alla sisällä vuodet läpeensä.

Pari hankintaa

Nyt kannattaa katsastaa puutarhaliikkeitä. Sesonki on ohi, ja tinkivaraa sen mukaisesti.

Kävin eilen Kehäkukassa, Kehä ykkösen vieressä Pukinmäen kohdalla olevassa puutarhaliikkeessä. Täällä on aina ollut kiinnostavia tuijia, suuria ja vanhoja.

Tämä oli runsaat 2 metriä korkea, ja tyvestä vähän alle 10 senttiä paksu. 15 euroa... Ei niin hyvin tuosta kuvasta näy, mutta rungossa on alimmassa 20 sentissä vähän liikettä. Ei ole paljon kapenemaa, joten jonkinlaista kaivertelua on tiedossa. Sinne jäi vielä oikein hyvä kolmirunkoinen.

Pallohopeakuusi (Picea pungens "Glauca globosa"). Näitä olen käynyt ihastelemassa ennenkin. Kasvavat itsestäänkin aika bonsaimaisiksi. Runko on noin 5 senttiä paksu, joten paljon on puuta pienennettävä, että siihen tulee jotain järkeä.

Pallohopeakuusen tyvi.

Napsin kännykällä muutaman kuvan tarjonnasta.

Toinen pallohopeakuusi. Näitä oli hyviä ainakin 4 kappaletta! Tuosta tulisi hyvä puolivesiputous.

Omistajan oma bonsaiprojekti. Okakuusi luulisin?

Tuijia - etsi kuvasta yksi virhe.

Koreanpihtoja on siellä useita, tyvestä 7-8 senttiä suunnilleen. Koreanpihdalla on yleensä luonnostaan hyvä kapenema. Ainakin 2 oli hyviä bonsai-ehdokkaita. Hinta joitakin kymppejä.

Haastattelin samalla omistajaa (luulisin) talvehdittamisesta. Heillä on liikkeessä iso kasvihuone, jonka lämpötila pidetään talvella nollan tuntumassa. Siellä pidetään kaikki, joiden halutaan selviävän talvesta. Kysyin mitkä havupuista ovat talvenkestävimpiä, ja vastaus oli, että kyllä kaikki havut ovat vähän arkoja astiassa, maahan istutettuna sitten kyllä kestävämpiä.

Nakuraku

Osallistuin nakurakukurssiin, ja jotain pientä sain aikaiseksi. Edellisestä erästä keramiikan kanssa on jotain 7-8 vuotta, ja sen huomaa. On tuntuma hävinnyt.

 Pikkuruukku. Nuo savustetut jalat miellyttävät. Pinta on ok, sitä vain on aika vähän.

Uusi keksintö! Rinneruukku. Pieni metsikkö sopisi näihin asumaan. Jossain videossa näin jotain josta ajatuksen nappasin. (Taisi olla Morten Albekin video Kimurasta).

 

Toinen versio. Savustettu. No nämähän nyt ovat ihan leikkimistä vaan. Jonkinlaisen kalliomaisema-ruukun voisi tehdä tällä idealla.

Kurssin hyödyllisintä antia on ollut se, että olen vihdoinkin oppinut vähän dreijaamaan.
Se on hirveän hauskaa hommaa, vaikka onkin myös todella vaikeaa näin aloittelijalle.

Pussijuttu

Viikon reissua varten laitoin sisäpuut pussihoitoon. Suurimmalle ei löytynyt sopivaa läpinäkyvää säkkiä, joten laitoin ruukun yhteen pussiin, ja oksat omiinsa. Pussinsuut tiukasti kiinni.

Takaisin kun tulimme, minua odotti yllätys. Tämän ison fiikuksen ruukku oli aivan rutikuiva. Oksia ympäröivissä pusseissa oli vettä todella paljon:

Puu oli tuupannut veden lehtiin, sieltä se lienee haihtunut pussin seiniin, ja sitten tiivistynyt pussien pohjalle. Ei toimi siis halutulla tavalla! Kärähtäneet lehdet ovat muuten joutuneet liian lähelle ledejä.

Fiikukset, shefflera ja muutamat muutkin tekivät hirveän paljon ilmajuuria viikon pussihoidon aikana. Tässä kuvaa tuon saman fiikuksen oksasta.

Jos siis haluaa ilmajuuria, pussihoito on hyvä keino. Tuosta kuvasta näkee, miten juuret ovat jo muutamassa tunnissa kärjistään kuivuneet. Niiden pitäisi antaa kasvaa jonkin aikaa, ruukkuun asti, jotta ne kestäisivät kuivemman ilman.

Koiranpensas eli puksipuu

Kävin tänään Viherpajassa Vantaalla. Hyvä reissu! Olin kerrankin yksin liikkeellä, ja saatoin keskittyä olennaiseen niin kauan kuin halusin. Yhtä ja toista tuli mukaankin. Kävin Japanilaisessa puutarhassakin pitkästä aikaa. Japaninvaahterat olivat entisestään komistuneet.

Kaktuserämaassa oli pikkasen lämmin, 48 astetta, sanoi henkilökunta. Ostin sieltä yhden laavakiven kappaleen, josta olisi tarkoitus väkertää vuori sisätiloihin ensi talvena.

Ostamisen arvoisia puita löysin nyt aika paljon. Halpiksista moni oli parantunut sitten viime näkemän... eli siis katsojan silmä oli vastaanottavaisempi.

Kiinnostavin hankinta oli nyt (iso-)puksipuu, Buxus sempervirens. Se oli tarjouksessa ja tosiaan vähän raihnainen. Uskoisin sen toipuvan kyllä. Heikentynyt se on, joten voi olla, ettei se kestä ensi talvea.

Lystikkään kokoinen tuossa tuo juuristo... Kauppaan jäi kasvista suurin osa. Olisiko pensaalla ollut korkeutta noin 60 senttiä. Koska paksuus tyvestä on hieman runsas 5 senttiä, pätkäisin pois kaiken, mikä on yli 25 sentin korkeudessa. Ajatus siis on, että viiden sentin tyvellä korkeudeksi saadaan 30 senttiä suhteella 1/6. Oksia pitää lyhentää, mutta se saa jäädä ensi kevääseen.

Tyvi on aika hyvä.

Toivottavasti en pienentänyt juuripaakkua liikaa.

Ruukun pohjalla hiekoitussepeliä ja akadamaa.

Ruukku on viimeisiään vetävä punasavinen. Maana on kissanhiekan ja kookoskuidun sekoitus, seassa vähän kuorikettakin. Pohjalla on pari senttiä hiekoitussepelin ja akadaman sekoitusta. Ihan ei tuo kuva tee oikeutta, oikeasti tästä tuli aika hyvä.

Kun nyt kestäisi ensi talven.

Villiviini

Raivasin pihalta muutaman villiviinin. Törkkäsin juurakot ruukkuun, kuinkas muuten.

Hmm?

 Yksin ei tarvitse/saa touhuta. Kaikki mitä maahan tippuu on Taimin.

Säästin kolme kiinnostavinta juurakkoa. Ne on kaikki istutettu yhteen läjään, joten ei niistä juuri saa käsitystä. En niihin paljon panostanut, en arvannut, että ne jäävät kaikki henkiin. Lehdet ovat  villiviinillä tosi suuret. Ehkä jos kasvattaisi näitä hyvin pienessä ruukussa. Tarkemmin ajatellen - ensin kasvatusta vaikkapa tuossa missä ovat, kunnes uusia oksia on riittävästi joka puolella, ja sitten istutus liian pieneen ruukkuun. Kakkosesta ja kolmosesta voisi tehdä myös literatin, niillä on mielenkiintoinen runko.

Hain muuten Googlen kuvahaulla villiviinibonsaita. Uskomattoman upeita löytyi! Ehkä tämäkin pitää ottaa vähän vakavammin.

Etualalla paksuin

Villiviini nro 2.

Villiviini nro 3, tyvi siis oikealla ja kasvaa vasemmalle.