Tyviviritys

Viime syksynä olimme vajaan viikon reissussa, ja kasvit olivat tavalliseen tapaan pussihoidossa. Tässä yhden fiikuksen tyvi.

En ole kiinnostunut ilmajuurista ollenkaan bonsailla, vaikka ne ovatkin luonnollisia monilla lajeilla. Tuolla kasvilla yksi monista ongelmista on tyvi. Juolahti mieleen, voisiko aivan tyvessä olevilla juurilla parantaa tilannetta. Tein tyvelle teltan muovipussista.

Nyt on kulunut 4 kuukautta, ja kurkkasin mitä tyvelle kuuluu. Ihan kohtuullista kehitystä:

Voisi aina istutuksen yhteydessä leikata rungon juuria vähän voimakkaammin, ja antaa näiden sivujuurien vahvistua. Ehkä tyvi vähän paranee. Laitan teltan takaisin, jotta juuria tulisi lisää.

Carmona

Carmonan ilmajuurrutuksen aloitin joskus vuosi sitten, ja vihdoin kyllästyin joskus kuukausi takaperin ja istutin sen, vaikka eivät juuret kovin kaksiset olleetkaan. "Puu" oli pari viikkoa pussihoidossa, ja kaikki meni hienosti.

Nyt se kukkii ja tekee uutta versoa oikein hyvin. Olen aivan hirveän tyytyväinen tähän. Tuossa alkutilanne:

Alkutilanteen puu on aivan mitätön, ei kapenemaa, ei oikeastaan yhtään mitään. Toiselta puolelta on runko kelottunut, ja se vaikutti ostohetkellä jotenkin kiinnostavalta. Tai jos suoraan sanotaan, niin jokin piti saada, fiilis oli sellainen. Halusin myös ihan vaan kokeilla carmonaa, koska minulla on ollut todella huonot kokemukset niiden kanssa. 

Nyt tiedän mitä Carmona vaatii: valoa ja kosteutta. Kannattaa kokeilla mitä pussihoito vaikuttaa tälle kaverille! Valotarpeet eivät ole suuret, kaksi loisteputkea lähellä riittää kyllä. 

Puiden kuvaaminen on vaikeata. Siis ei teknisesti, siinähän ne kököttävät, kaikki on kuvaajasta kiinni, asettelu, valot jne. Vaikeata on saada välitettyä se mitä haluaa puusta näyttää. Tämän puun hienous on runko, jossa on riittävästi leveyttä, että puu näyttää puulta. Runko jatkuu tasaisesti kapenevasti latvaan asti (!). Latva on tuo korkein kohta, jossa kasvaa pari lehteä. Se on hyvin vaatimaton vielä, mutta kyllä se siitä. 

Jaha, löysin tästä suunnitelman runsaan vuoden takaa:

Kyllä on surkeita kuvia. Mutta tuossahan on kelattu ihan nykytilanne. Kuvankäsittelyohjelmalla on siis pätläisty puolet rungosta pois.

Oliivi

Oliivi on lähtenyt mukavaan kasvuun. Se tekee pientä 1-1½ cm lehteä. Olin istuttanut sen huonosti, liian ylös, ja pahensin tilannetta vielä tönäisemällä sitä kastellessa. Istutin sen varovasti uusiksi. Juuret ovat niin paksut ja tukevat, että en usko sen olevan moksiskaan.

Eihän tuosta vielä ota mitään tolkkua. Tästä suunnasta näkyy rungon linja aika hyvin. Langoitin oksia alaspäin ilman mitään suunnitelmaa. Vielä ei ole aika tehdä päätöksiä etupuolesta. Saa olla rauhassa nyt vaikkapa vuoden.

Ruukku omaa tekoa, taitaa olla paras toistaiseksi. Mustasavea ja hyvin ohut lasite. Luulisin että se on talvenkestävä, materiaali on Fuchs-Ton mustasavi, joka on poltettu sintraantumispisteeseen asti.

Puksipuu

Puksipuu, kun on toinen pikatalvehditus takana:

Tuolla tilanne vuosi sitten. Paljon on vielä tehtävää! Silti yksi parhaista puistani.

Oksat ovat kovin pitkiä ja todella jäykkiä. Kokeilin jossain vaiheessa taivuttaa niitä sellaisella ruuvipuristimella, joita bonsai-nettikaupoissa myydään, mutta ei toivoakaan. Kaarna hajoaa vaikka sen peittäisi miten. Puuaines on kovaa, kaarna hyvin pehmeää. Pitää siis vain leikellä lyhyemmäksi.

Sisään

Pannaanpa muistiin, että tänään tulivat semitalvehtijat sisään. Chamaecypapris thyoides, lawsonii, Kiinanjalavia, buxus sempervirens ja harlandii, ja uusina testattavina mulperipuu, sukua Morus, ja Barcelonasta vuosi sitten siemeninä tuotuja Podocarpuksia.

Morus:

Jotenkin lystikäs vouhottaja. Mallsai, mutta ei mitään rupusakkia, vaan aivan mukava puu, jossa on liikettä. Saksasta tilattu, luulisin että tuolta.

Minulla oli Morus joskus vajaa kymmenen vuotta sitten, ja se kukki ja teki mauttomia mustia marjoja koko ajan. Kuoli sitten, en muista mihin. Näillä on erirttäin kauniit lehdet.

Likusteri

Oli kovin tumma kuva ja jouduin lisäämään valoa ja kontrastia, koska en viitsi ottaa uusiksi. Tämä vesseli on nyt suunnilleen siinä mihin olen pyrkinytkin. Taakse tarvitaan lisää kasvua, lehdet saisivat olla pienemmät, mutta voi hyvinkin olla, että paljon tämän parempaan en pääse. Sisällä ei yksinkertaisesti saa aikaiseksi kovin tiheätä kasvua. Split trunk kaipaisi hienosäätöä, sen kyllä voisi tehdä. Ja toki tuo on kaksiulotteinen, ja oksat pitäisi selkeämmin erottaa toisistaan.

Voisi tietysti kokeilla, jos saisi tänä talvena oksan tai pari taakse antamaan syvyyttä, ja ensi keväänä voisi laittaa puun ulos sopivaan = pienempään ruukkuun, ja keskittyä kesällä pienentämään lehtiä. Loppukesästä voisi sitten kuvata sen, ja melkein tekisi mieli sanoa, että se on sitten siinä. En tarkoita että puu olisi mitenkään valmis, sehän on ihan alkutaipaleella. Haluaisikohan joku muu jatkaa?

Lissabon osa 3 - tuliainen

Ostin Lissabonista yhden bonsain. Maahan sopivasti päädyin oliiviin, vaikka ostokelpoisia puita olisi ollut paljon muitakin. Myös oliiveja oli useita. Tällä oli pienimmät lehdet. Lyhyt töpö se on myös, mikä tarkoittaa että se on helpompi valaista keinovalolla.

Pakkasin puun paksusti kelmuun, toisaalta puun suojaamiseksi,
toisaalta pitääkseni mahdolliset elukat  paketissa.

Hyvät juuret. Niiden seasta löytyi muutamaa sorttia elukkaa, mutta ei kummempia.

Uudessa ruukussa - puoli senttiä liian korkealla?

Sellainen virhe tule tehtyä, että poistin rungon päältä alkavan paksun juuren, ja sen jäljiltä runkoon jäi paha kuoppa. En pidä siitä, että juuret alkavat jostain muualta kuin maarajasta. Tuo juuri olisi kuitenkin todennäköisesti sulautunut puun runkoon nopeammin kuin monttu kasvaa umpeen.

Apartementoksemme verhosta löytyi valtava hyönteinen, josta en halua tietää mikä se oli. Lapset näkivät myös jonkin ruskean ja ison kipittävän hirsiä pitkin katon rakoon. Lapset olivat sitä mieltä, että hiiret ovat söpöjä, joten se tuomittiin hiireksi. Se pystyi kuitenkin juoksemaan hirren alapuolta pitkin, joten jokin lisko tai iso hyönteinen on myös mahdollinen.

Lattialle tämän puun läheisyyteen ilmestyi läjä muurahaisia, jotka yrittivät tehdä pesän yhteen sängyistä. Näistä johtuen täytyy sanoa, että en ole koskaan tehnyt niin huolellista juurten puhdistusta kuin nyt. Tämä puu menee sisälle, enkä totisesti halua jotain etelän elukkaa riesoikseni. Provadon puikot vielä perään, ja eletään toivossa.

Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi kokeilla oliivipuuta. Suurin odotettavissa oleva ongelma on valon puute. Oliivi elää täydessä välimeren auringon paisteessa. Tämä meni nyt neljän loisteputken alle, mutta se on aika vähän kuitenkin.

Jonkinlaisen lepokauden oliivi viettää myös, ei lämpötilan laskun vuoksi, vaan kuivuuden. Mitähän tämä tarkoittaa sisäkasvatuksen kannalta?

Ruukku omaa tekoa, kiillotettua, savustettua ja kotipolttoista punasavea. Vähän pieni, noin visuaalisesti, mutta hyvin riittävä. Istutusalustana akadamaa 80%, kookoskuitua 20%.

Lissabon osa 2

Kännykuvia bonsaikaupasta nimeltänsä Luso-Bonsai.

Google-maps.

Oliivi

Oliivi

Fiikus retusa, pätkäisty poikki isommasta

englanniksi  Szechuan pepper
(Zanthoxylum piperitum), 140,-

Kolmihammasvaahtera Acer buergerianum

Joku Carpinus

japaninvaahteroita kasvamassa paksuutta saaveissa

Japaninvaahtera

Sageretia

Joku koristeomppu

Granaattiomena, Romazera tms. Yksi parhaista!

Joku japanilainen mänty

Lissabon osa 1

Lissabonissa reissussa. Lämpötila huitelee siinä 30 asteessa, kotimaa kun taakse jäi oli mittarissa 2 astetta.

Käytiin kasvitieteellisessä puutarhassa, ja tässä muutama räpsäisy Ficus retusan rungoista. Niitä on ihan puistopuina, samoin kuin f. elasticaa ja muitakin ficus-lajeja.

Tuo edellinen oikeastaan näyttää aika paljon sellaiselta kaksijalkaiselta fiikukselta, jota halpiksissa on mukana.

Seuraavasta en kerrokaan mitä siinä on. Odotan että saan kommentteihin arvauksen tai kaksi, ennen kuin kerron. Mitä on kuvassa? Ei liity fiikuksiin.

Kasvitieteellinen puutarha on ihan hyvä paikka käydä. Lajeissa on todella paljon sellaisia, mitkä ovat kirjoista ja nettijutuista tuttuja, mutta joita en ollut koskaan nähnyt. Lissabonissa ei juuri laske lämpötila alle nollan, joten monet trooppiset puut pärjäävät. Kuitenkin siellä on talvi, joten myös monet subtrooppiset lajit kestävät.

Löysin Lissabonista yhden bonsaikaupan, ja se olikin ihan ok. Ostin sieltä yhden oliivipuun. Paikan kuvat ovat kännykässä, enkä saa niitä sieltä ennen kuin kotimaassa. Myöhemmin lisää.

Tervaleppä

Syksy saa. On mennyt tämä kesä aika kevyellä harrastamisella bonsaiden osalta, kun on mania suuntautunut ensin dreijan tekoon ja sitten kippojen kanssa dusaamiseen. 100 lasissa ei voi tehdä montaa asiaa töiden ja perheen lisäksi.

Pirilän kukkatalon alesta löytyi pilaritervaleppää (olisiko 'Sakari', Alnus glutinosa f. pyramidalis). Tervaleppä on kiinnostanut minua jo monta vuotta, mutta ei ole osunut sopivia kohdalle sellaisesta paikasta, josta olisi voinut kerätä.

Runko on aika ohkainen, mutta siinä on elämää ja liikettä. Uusia silmuja on siellä täällä alhaallakin, joten oksat saa tehtyä uusiksi jos tahtoo. Tuo alin oksa lienee turhan ylhäällä, tästä voisi tulla sen korkuinen kuin mistä runko on nyt pätkäisty.

Taas yritin herättää kanssaihmisissa kummastusta, kun katkaisin tämän kaupan parkkipaikalla ja laitoin pyörälaukkuun. 3/4 jäi sinne. Kukaan ei tuntunut huomaavan, tai sitten eivät vain olleet huomaavinaan.

Tämä on kapeakasvuinen muoto. samaa kasvaa isona Kukkatalon vieressä olevan S-marketin edessä. Hieno kippurainen kasvutapa. Kekkilän ViherWiki sanoo, että

Pilaritervaleppä on Kotkasta löydetty tavallisen tervalepän erikoismuoto. Se on luonnossa hyvin harvinainen. Muodoltaan kapean pylväsmäisenä sopii pienillekin pihoille, puistoihin ja kujanteisiin. Tuulenkestävänä myös hyvä suojakasvi. Pilaritervalepän oksat ovat jäykät ja ne kasvavat lähes suoraan ylöspäin. Kukinta alkaa huhti-toukokuussa ennen lehtien puhkeamista. Kukat ovat vaatimattomat, keltaiset norkot. Lehdet ovat tummanvihreät ja kiiltävät. Lehdet varisevat maahan vihreinä. ’Sakari’ on erityisen kapeakasvuinen pilaritervaleppälajike. Se on syntynyt 1960-luvulla risteytyksen tuloksena.


Bonsailla ei ehkä niin ole väliä onko kasvutapa kapea vai ei, koska kasvua joutuu ohjaamaan joka tapauksessa. Kippuraisuus on kyllä eduksi.

Ensi keväänä laatikkoon tai isoon ruukkuun, ja sitten vapaata kasvua vuosi tai pari.