Mongolianvaahtera, eli puun rungon paksuntaminen

Bonsaipuiden rungon kehittymisestä näyttää vallitsevan yleinen väärinkäsitys. Nuori taimi taivutetaan bonsain muotoon, ja sitten odotellaan, että siitä tulee bonsai. Periaatteessa tämä on ihan mahdollista, mutta kylläkin vain periaatteessa. Käytännössä vuosikymmenten kasvatusajat eivät ole realistisia.

Hyvin harvat bonsait, joita näemme kirjoissa ja netissä, ovat saaneet alkunsa tällä tavalla. Bonsai-taiteilijat hankkivat materiaalia koko ajan, ja heidän käsiensä läpi kulkee tavaton määrä puita. Mestarit eivät juurikaan istuttele siemeniä, ja odottele sitten 15 vuotta sitä, että pääsisivät luomaan taidettaan. Puita hankitaan puutarhaliikkeistä, vuorilta, toisilta harrastajilta, kaukoidästä, mistä vain. Puilla tulee aina olla tiettyjä ominaisuuksia, ennen kuin niitä kannattaa ostaa, eli vähintään hyvä runko, melkein välttämättä hyvät pintajuuret ja mielellään jo oksat sopivilla paikoilla. Bonsai syntyy hyvästä materiaalista suhteellisen nopeasti, esim. viidessä vuodessa. Se toki paranee sitten vielä paljonkin, mutta on jo nautittava bonsai aika nopeasti.

Yleinen ohje bonsain rungon paksuudelle on 1/6 puun korkeudesta. Bonsait voivat olla paljon paksumpiakin, esim. shohin-kokoisissa on puita, juotka ovat suunnilleen yhtä leveitä kuin korkeitakin. Muistan nähneeni jonkun puolileikillään tekemän fiikuksen, jonka leveys oli noin kaksi kertaa korkeus. Tekijä itse ei sitä hirveästi arvostanut, hän halusi vain osoittaa, että paksuus sinänsä ei ole vaikeaa saavuttaa (ai ei vai?). Bonsaipuun hyvyyden mitta pitäisi olla jokin muu.

Niin tai näin, olen yrittänyt siirtyä pienempiin puihin, lähinnä pienten tilojen vuoksi, mutta kyllä ne myös viehättävät minua. Monasti olen törmännyt siihen, että näkökulman muutos työntää jonkin puun kehitystä eteenpäin hetkessä. Monet puistani ovat olleet kasvamassa ja odottelemassa rungon paksunemista. Sitten olen jossain vaiheessa tajunnut, että lopetankin sen paksuntamisen nyt samoin tein, ja katson puulle uuden korkeuden tuon 1/6 säännön mukaan. Jos puu on 2 senttiä tyvestä, siitä pitäisi tulla luokkaa 12 senttiä korkea, ja sillä matkalla rungon pitäisi vielä kaventua sopivasti.

Tässä esimerkki puusta, jonka runkoa olen kasvattanut nyt kolme kesää:

Hieno syysväri, on ollut joka vuosi. Tuo alin oksa kuoli jo ensimmäisenä vuonna. Sen tyvessä on paljon sen näköistä röpelöä, että siitä kyllä lähtee uusia oksia. Olen ottanut tästä aina silloin tällöin pätkän latvasta. Nyt kuitenkin luulen, että olen toiminut aivan väärin päin. Minun olisi pitänyt katkaista koko tuo runko, ja jättää vain tuo alin oksa. Nyt olisi bonsai huomattavasti pitemmällä, vaikka runko toki voisi olla vähän ohuempi. Onhan tämä tuplannut paksuutensa näiden kolmen kesän aikana. Tässä huono kuva rungosta:
Nebaria nyt kasvattelen rungon lisäksi. Tuolla maan alla oli vain 2-3 paksua juurta, nyt tilanne on jo paljon parempi.

Mutta tänä kesänä löysin siitä puutarhaliikkeestä, joka on Ilmelä Ikikesän paikalla tämän:
Hintaa 5-6 euroa, ja runko on tuplaten sen mitä tuo edellinen, ja tässähän on valtavan hyvä kapenema, ja kun olen kurkkinut pinnan alle, näyttäisi siellä olevan nebariakin jonniin verran, kuten tuosta muodostakin voi päätellä.

En nyt tahdo sanoa, että olisin ollut väärässä, kun kasvattelin tuota edellistä, mutta pointtini on tämä: Runkoa ei ole järkeä kasvattaa, se joko ostetaan tai löydetään. Pintajuuristoa ja oksia kasvatetaan, mutta aika valmiiseen runkoon. Jos pintajuuret ovat valtavan hyvät, miksei puuta voi kasvatellakin, mutta harvoinpa ne valmiiksi kovin hyvät ovat, ellei sitten osta bonsaiksi kasvatettua puuta.