Viimeiset lähes 10 vuotta olen tätä katsellut. Olen välillä antanut sen kasvaa aika suureksi, ja sitten leikannut sen rajusti pienemmäksi, mutta koskaan se ei ole suostunut tekemään ainoatakaan uutta oksaa alemmaksi. Runkohan tuolla on ihan ok, ei mikään hirveän hieno, mutta ok. Se ei ole juurikaan paksuuntunut.
Wiandin erikoisuus on se, että puutuneet oksat ovat erittäin hauraita. Ne katkeavat, jos niitä vähän tönäisee kastellessa tai ohikulkiessa. Yhtään ei kannata yrittää taivuttaa oksia langoilla, se ei onnistu. Oksat eivät varoita ollenkaan, vaan napsahtavat heti irti. Kun puuainesta katsoo, se näyttää siltä kuin puun syyt todella olisivat poikittain. Näin ei tietenkään ole, mutta siltä se näyttää.
Toinen wiandin kummallisuus on se, että sillä on ilmeisesti hyvin vetiset juuret, päätellen siitä, että jos se pääsee kuivahtamaan, juuret kuolevat helposti. Myös juuret ovat hauraat, ja istutuksen yhteydessä ne katkeilevat helposti nekin.
Viime syksynä katkaisin latvan pois niin, ettei puuhun jäänyt yhtään oksaa. Kuolkoot, jos haluaa, ajattelin. Tyylilleen uskollisena wiandi kasvatti yhden oksan aivan latvaan, eikä mitään muuta. Nyt olin kuitenkin valmis. Taivutin tuon oksan alaspäin runkoa myöten, kun se oli vielä pehmeä. Puuta voi taivuttaa vielä hetken sen jälkeen, kun se on vaihtanut väriä ruskeaksi.
Tuon oksan haaroista aloin sitten rakentaa puulle uusia oksia. Wiandi on nopeakasvuinen, ja uudet oksat myös paksunevat nopeasti. Se on kuitenkin erittäin latvakeskeinen. Ylemmät haarat oli pidettävä hyvin pieninä, jotta oksan sai kasvatettua alas asti. Vasta kun alin oksa oli paikallaan, aloin tehdä oksia ylemmäs. Silti ne ovat jo paljon pitemmällä, eikä tämä alin oksa tunnu paksunevan ollenkaan.
No, ehkä se sitten tämäkin on jonkinlainen bonsai, jahka olen sen kanssa viettänyt toiset 10 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti