Keräsin muistaakseni viime keväänä viisi mongolianvaahteran tainta. Vaimikäsenyton, pitää opiskella nämä tataarivaahterat ja kumppanit. Ihan kohtuullisilla rungoilla, yli ja alle sentin suunnilleen. Löytöpaikalla oli kaupungin istuttamia isoja vaahteroita, joiden sekaan on vuosi vuoden jälkeen aurattu viereiseltä pyörätieltä lunta ja hiekoitushiekkaa. Seuraus on, että siellä täällä on alaoksia jäänyt karkean hiekan alle, ja osa on tehnyt juuria.
Nuo olisi ehdottomasti pitänyt istuttaa tänä keväänä, koska vuosi lisää isossa ruukussa ei enää tee niille yhtään mitään, paitsi vähän runkoa. Seuraava vaihe on juurien kehittäminen. Olen ajatellut tehdä taimista aluksi ryhmän.
Karsin pisimpiä versoja jonkun verran, mutta jätin myös joitakin. Yksi mokoma tekee kukkaa:
Jotenkin luulisin, että kukkiminen johtuu siitä, että taimet ovat isosta kasvista kotoisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti