sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Latvakeskeisyys

Fiikukset alkavat tuntua tylsiltä, ja niiden latvakeskeinen kasvutapa ärsyttää. Latvakeskeinen on tietysti huono käännös englannin kielen sanoista "apical dominance". Se meinaa sitä, että puu kasvaa ensisijaisesti latvastaan, ja mielellään unohtaa alaoksansa.

Esim. serissa kasvaa aivan toisella tapaa. Kun latvaa hieman leikkelee, alkaa puu versoa sieltä täältä, myös rungosta. Buxukset tuntuvat toimivan aivan samoin. Ulmus vähemmän, mutta sehän onkin oikea puu eikä pensas. Ligustrum tuntuu myös olevan yhteistyöhaluinen tässä suhteessa.

Latvakeskeisyyttä lisää keinovalolla kasvattaminen. Latvaosat saavat paljon enemmän valoa, ja jos fiikusten alaoksien haluaa kehittyvän ollenkaan, on latvat pidettävä hyvin kaljuina. Ei riitä, että klipsii yläoksia lyhyemmiksi, vaan myös kasvupisteiden määrää pitää rajoittaa murto-osaan alaoksien kasvupisteiden määrästä. Vasta kun alaoksissa on tarvittava kasvu, voi yläoksien antaa vähän kasvaa, ja tämä tasapainottelu on pysyvä olotila myöhemminkin. Jos latvan antaa ottaa yliotteen, alaoksien kasvu tyrehtyy fiikuksilla samoin tein.

En ole ollut kovin kiinnostunut ledivaloista, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että ledeillä olisi mahdollista vähentää latvakeskeisyyttä. Tässä yksi toteutus:

Kuvassa ledivalot ovat kaukana kasveista, ja intensiteetti saadaan riittäväksi käyttämällä riittävästi valoja. Tästä lisää myöhemmin.

Ficus b. "Natasha" on pensasmaisempi muunnos peruspuusta. Silti, yksirunkoisena kasvatettuna se tuntuu olevan aivan yhtä hankala, samoin kuin F.b."wiandi" . Yhtään hauskempi ei ole F. microcarpa/retusakaan. En ehkä ole koskaan ottanut riittävän vakavasti tätä latvakeskeisyyden torjuntaa. Nyt tuntuisi kuitenkin siltä, että voisi fiikukset jättää vähemmälle, ja keskittyä vähän muihin puihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anonymous comments allowed because of public demand.