sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Yleiskuva viime kesältä


Tässä valtaosa kasveistani. 10-15 istutusta on muualla. Kuten kuvasta näkyy, tilanpuute on huutava! Ylöspäin vielä pääsee... Kuvassa myös koiramme Saga, joka noin kuukausi takaperin jouduttiin lopettamaan. Tuossa vielä aika hyvävointisena, vaikka olikin jo melkein lopettanut syömisen.

torstai 24. syyskuuta 2009

Mongolianvaahtera, eli puun rungon paksuntaminen

Bonsaipuiden rungon kehittymisestä näyttää vallitsevan yleinen väärinkäsitys. Nuori taimi taivutetaan bonsain muotoon, ja sitten odotellaan, että siitä tulee bonsai. Periaatteessa tämä on ihan mahdollista, mutta kylläkin vain periaatteessa. Käytännössä vuosikymmenten kasvatusajat eivät ole realistisia.

Hyvin harvat bonsait, joita näemme kirjoissa ja netissä, ovat saaneet alkunsa tällä tavalla. Bonsai-taiteilijat hankkivat materiaalia koko ajan, ja heidän käsiensä läpi kulkee tavaton määrä puita. Mestarit eivät juurikaan istuttele siemeniä, ja odottele sitten 15 vuotta sitä, että pääsisivät luomaan taidettaan. Puita hankitaan puutarhaliikkeistä, vuorilta, toisilta harrastajilta, kaukoidästä, mistä vain. Puilla tulee aina olla tiettyjä ominaisuuksia, ennen kuin niitä kannattaa ostaa, eli vähintään hyvä runko, melkein välttämättä hyvät pintajuuret ja mielellään jo oksat sopivilla paikoilla. Bonsai syntyy hyvästä materiaalista suhteellisen nopeasti, esim. viidessä vuodessa. Se toki paranee sitten vielä paljonkin, mutta on jo nautittava bonsai aika nopeasti.

Yleinen ohje bonsain rungon paksuudelle on 1/6 puun korkeudesta. Bonsait voivat olla paljon paksumpiakin, esim. shohin-kokoisissa on puita, juotka ovat suunnilleen yhtä leveitä kuin korkeitakin. Muistan nähneeni jonkun puolileikillään tekemän fiikuksen, jonka leveys oli noin kaksi kertaa korkeus. Tekijä itse ei sitä hirveästi arvostanut, hän halusi vain osoittaa, että paksuus sinänsä ei ole vaikeaa saavuttaa (ai ei vai?). Bonsaipuun hyvyyden mitta pitäisi olla jokin muu.

Niin tai näin, olen yrittänyt siirtyä pienempiin puihin, lähinnä pienten tilojen vuoksi, mutta kyllä ne myös viehättävät minua. Monasti olen törmännyt siihen, että näkökulman muutos työntää jonkin puun kehitystä eteenpäin hetkessä. Monet puistani ovat olleet kasvamassa ja odottelemassa rungon paksunemista. Sitten olen jossain vaiheessa tajunnut, että lopetankin sen paksuntamisen nyt samoin tein, ja katson puulle uuden korkeuden tuon 1/6 säännön mukaan. Jos puu on 2 senttiä tyvestä, siitä pitäisi tulla luokkaa 12 senttiä korkea, ja sillä matkalla rungon pitäisi vielä kaventua sopivasti.

Tässä esimerkki puusta, jonka runkoa olen kasvattanut nyt kolme kesää:

Hieno syysväri, on ollut joka vuosi. Tuo alin oksa kuoli jo ensimmäisenä vuonna. Sen tyvessä on paljon sen näköistä röpelöä, että siitä kyllä lähtee uusia oksia. Olen ottanut tästä aina silloin tällöin pätkän latvasta. Nyt kuitenkin luulen, että olen toiminut aivan väärin päin. Minun olisi pitänyt katkaista koko tuo runko, ja jättää vain tuo alin oksa. Nyt olisi bonsai huomattavasti pitemmällä, vaikka runko toki voisi olla vähän ohuempi. Onhan tämä tuplannut paksuutensa näiden kolmen kesän aikana. Tässä huono kuva rungosta:
Nebaria nyt kasvattelen rungon lisäksi. Tuolla maan alla oli vain 2-3 paksua juurta, nyt tilanne on jo paljon parempi.

Mutta tänä kesänä löysin siitä puutarhaliikkeestä, joka on Ilmelä Ikikesän paikalla tämän:
Hintaa 5-6 euroa, ja runko on tuplaten sen mitä tuo edellinen, ja tässähän on valtavan hyvä kapenema, ja kun olen kurkkinut pinnan alle, näyttäisi siellä olevan nebariakin jonniin verran, kuten tuosta muodostakin voi päätellä.

En nyt tahdo sanoa, että olisin ollut väärässä, kun kasvattelin tuota edellistä, mutta pointtini on tämä: Runkoa ei ole järkeä kasvattaa, se joko ostetaan tai löydetään. Pintajuuristoa ja oksia kasvatetaan, mutta aika valmiiseen runkoon. Jos pintajuuret ovat valtavan hyvät, miksei puuta voi kasvatellakin, mutta harvoinpa ne valmiiksi kovin hyvät ovat, ellei sitten osta bonsaiksi kasvatettua puuta.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Pesäkuusi Picea abies 'Nidiformis'

Vähän on tumma kuva, ja tausta joutaisi olla toisen värinen. Runko hukkuu.

Tämä on toinen pesäkuuseni. Ensimmäinen kitui seurassani useamman vuoden, mutta antoi lopulta periksi. Jälkikäteen ajateltuna se meni liian voimakkaaseen juurien leikkaamiseen. Tämän kanssa olen ollut varovaisempi.

Jätin ensimmäisessä istutuksessa juuret melko koskemattomaksi, rapsuttelin vain juuripaakun pintaa vähän rikki, ja lisäsin hiekan ja kuorikkeen sekoitusta paakun ympärille. Seuraavana vuonna rapsuttelin juuripaakkua vähän syvemmältä, ja lisäsin uutta tavaraa ruukkuun. Viime vuonna istutin puun tähän ruukkuun, ja nyt sain vanhat mullat pois melkein kokonaan ilman, että juuret pahemmin vaurioituivat. Multa oli löyhässä, ja uudessa maassa oli riittävästi juuria.

Tämä vuonna oli tarkoitus vaihtaa ruukku pienempään, mutta eipä onnistunut. Juuret ovat hyvin jäykät, enkä halua katkoa niitä yhtään liikaa kerralla. Yritän jättää mahdollisimman paljon aktiivisia juuren kärkiä, katkon vain pisimpiä juuria. Aika iso ruukku tälle taitaa jäädäkin.

Maanpäällistä osaa olen päässyt leikaamaan reippaalla kädellä. Leikkauksen jälkeen uutta kasvua tulee näkyviin muutaman kuukauden kuluttua, ja oksia voi taas vähän lyhentää. Toki aina pidän huolen siitä, että jokaiseen oksaan jää riittävästi kasvupisteitä. Isompia leikkauksia olen tehnyt vain kerran vuodessa keväällä.

Puun rakenteesta en osaa sanoa vielä mitään. Paksuja oksia taitaa olla kolme, ja jostain niistä pitäisi tehdä latva. Ehkä noita pieniä oksia on riittävästi pääoksiksi. Voi olla että puulla on kaksi latvaa ainakin aluksi.

Olen tänä syksynä katsastanut pieniä pesäkuusia sillä silmällä, mutta sopivaa ei ole osunut eteen. Nämä ovat kyllä loistavaa materiaalia. Ruukussa tuntuvat neulasetkin kutistuvan noin puolisenttisiksi.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Imuhirmun sihtailua

Alla kissanhiekan ja suluissa imuhirmun sihtailutulokset
  1. 4 mm sihtiin jää noin desi (imuhirmu 1/2 desiä)
  2. 3 mm sihtiin jää 3 ½ desiä (imuhirmu 1 desi)
  3. taloussihtiin jää 6 desiä (imuhirmu 6 1/2 desiä)
  4. taloussihdin läpi menee 1 ½ desiä (imuhirmu 3 desiä)
Imuhirmu on siis hienojakoisempaa. Suositus on yleensä se, että kaikki alle 2 mm seulotaan aineksesta pois. Tätä on imuhirmussa enemmän. Aika näyttää onko tällä väliä, toistaiseksi aion käyttää seulomattomana.

lauantai 19. syyskuuta 2009

Kääpiöpunapaju


Tässä on keväällä ostettu kääpiöpunapaju (Salix purpurea "NANA"). Aivan uusi tuttavuus minulle, enkä kyllä ole paljon touhunnut muidenkaan pajujen kanssa. Hyvin pienilehtinen puu tai pensas oikeastaan, joka muistaakseni jää alle metrin korkuiseksi vapaastikin kasvaessaan. Keväällä paju menee bonsairuukkuun, mutta ei liian pieneen. Jonkin verran syväystä pitää olla. Ehkä tähän:


En vielä tiedä, kuinka tämä pitäisi kasvattaa. Annanko sen olla noin, ja katkon vain yli puun muodon menevät oksat, vai pitäisikö keväällä aloittaa oksien kasvatus alusta, jotta ne saisi haarautumaan voimakkaasti tyvestä lähtien. Sellaisen terijoen salavan näköisen palleron tästä haluaisin kasvattaa.

torstai 17. syyskuuta 2009

Kiinanjalava

Olen mielessäni jakanut bonsaipuina kasvatettavat lajit kolmeen ryhmään. On trooppiset puut, kuten fiikukset, jotka pärjäävät sisällä eivätkä kaipaa talvea. On kotimaiset puut, jotka pärjäävät ulkona ympäri vuoden. Ja sitten on väliinputoajat, jotka eivät pärjää sisällä eivätkä ulkona. Tähän ryhmään lankeaa suurin osa yleisesti bonsaina myytävistä lajeista.

Niiden kasvatus vaatii aika paljon perehtymistä ja eriasteista virittelyä. Suurin osa niistä haluaa monta kuukautta pitemmän kesän kuin mitä meillä on tarjota. Niiden käsitys sopivasta talvesta on noin viisi astetta plussan puolella, ja tällaista ne haluaisivat ottaa vastaan kuukauden max kaksi vuodessa. Joku toki pystyy tällaiset olosuhteet tarjoamaan, maakellarin tai talvipuutarhan tai lämmittämättömän huoneen tai jonkin muun avulla.

Olen aika paljon sitä mieltä, että enimmäkseen tekisimme harrastajina palveluksen itsellemme, jos vain unohtaisimme tämän ryhmän kokonaan. Ei ole mitään "oikeita" bonsai-lajeja. Yleisimmin myytävät puut ovat niitä, jotka menestyvät parhaiten siellä, missä puita kasvatetaan, ja jossain määrin siellä, missä ovat suurimmat markkinat. Jos japanilaiset olisivat eläneet muutaman tuhatta kilometriä pohjoisempana, eivät he olisi kasvattaneet japaninvaahteraa, vaan vaikkapa mongolianvaahteraa tai jotain muuta ilmastoon sopivaa lajia.

Pahimmillaan uhraamme aikaa ja vaivaa johonkin kasviin, joka muutaman vuoden kuluttua alkaa menettää elinvoimaansa ja pikkuhiljaa kuihtuu pois. Emme ehkä huomaa, että todellinen kuolinsyy on sopimattomat olot, vaan syytämme itseämme, luulemme oppineemme jotain, ja yritämme uudestaan. Ja taas jonkin vuoden ajan kaikki näyttääkin paremmalta.

Sellainen alustus, ja sitten asiaan, eli puuhun, joka ei virittelemättä menesty: kiinanjalavaan. Minulla on nyt näitä kaksi. Toinen on OK:
Ja perinteinen runkokuva:
Tyvestä tämä on noin 7 senttiä, mikä on näin pienelle jässikälle aika hyvin. Ostopaikka Bauhaus. Tuossa kulmassa näkyy hyvin varren mötti, jolle pitää jotain tehdä. Vähintään sen kohdalta voisi kasvattaa oksan, mutta luultavasti se ei riitä.

Tarkoitukseni on ollut pitää tämä ulkona pakkasöihin asti, ja sitten ottaa se sisään lamppujen alle ja kosteaan ilmaan, ja toivoa parasta. En ole kuitenkaan ollenkaan varma, että se kannattaa, saattaa olla, että se pitäisi ottaa sisään jo nyt. Se kuitenkin kasvattelee varovaisesti uusia oksia kaiken aikaa.

Näytetään nyt tämäkin, vaikka tämä onkin suuri häpeä:
Näillä kiekuroilla ei ole juuri sijaa minun sydämessäni. Nämä tällaiset eivät näytä puilta, vaan ne näyttävät massatuotetuilta bonsailta. Ostin tämän siksi, että tarkoitus oli testata jotain über-suojausta talven varalle, esim henkilökohtaista styrox-laatikkoa, jossa kuoriketta, ja sitten pahvilaatikkoon, joka ulkovarastoon suojausten alle. Pidän aika varmana, että puu tähän kyllä kuolee, ja siksi minulla tämä onkin - se maksoi alle kympin muistaakseni. Halpa uhri vinksahtaneen tieteen alttarille.

Nyt en kuitenkaan ole enää varma asiasta. Tuon kauheuden keskellä saattaakin asua ihan siedettävä bonsai, keksitkö mikä? Noh, en malta olla kertomatta: Säästän vain tuon ensimmäisen oksan. Joko tuosta ensimmäisestä mutkasta jää kuollutta puuta, tai sitten ei jää sitäkään.

Pikkukuusia



Lähelläni on Starkki, jonka vieressä on pieni kuusimetsikkö. Kuuset siementävät paljon, ja matkalla Starkkiin aivan jalkakäytävän reunassa on monta pienenpientä kuusta. Niistä ei koskaan tiedä kuinka ne irtoavat - jos juuret menevät jalkakäytävän alle, tulos on huono, mutta jos juuret kasvavat kohti metsää, ne saa hyvin mukaan.

Kuuset ovat saaneet siipeensä moneen otteeseen, ja ne ovat hyvää materiaalia. Niillä ei ole kovin paksuja runkoja, mutta silti niillä on luonnetta. Olen ajatellut tehdä pienen ryhmän heti kun ne ovat tarpeeksi voimakkaita. Taimia on nyt 5, mikä olisi ryhmään oikein sopiva määrä. Ikuistetaan nyt loputkin, dokumentaation vuoksi. Kun joskus vuosien kuluttua muokkailen kuusimetsää, vanhat kuvat alkutilanteesta ovat huippukiinnostavia.





perjantai 11. syyskuuta 2009

Kesällä kerätty vaahtera

Tässä viime kesänä kerätty vaahtera. Löysin tämän Viikin kallioilta metsänlaidasta. Runko on aika hieno, vaikka en tiedä ovatko nuo mutkat sittenkään kovin kiinnostavia. Kuva rungosta:
Vaahteroita olen kerännyt vuosien varrella monta. Viime talvena myyrät olivat tehneet kokonaisen kaupungin puiden talvehdituspaikkaani, ja kaikki vaahterat kuolivat. Yhdestäkään vaahterasta en löytänyt ainuttakaan silmua, ja kaikki pienet oksat oli käytetty pesämateriaalina.

Tässä vaahterassa on aika paljon kasvua, ja se onkin tehnyt koko ison ruukun täyteen juuria. Hyvältä vaikuttaa siinä suhteessa. Noita pieniä oksia on myös siellä täällä, ehkä ensi keväänä tai seuraavana voisi paksut oksat katkaista pois ja kasvattaa ohuista uudet. Thread-graftiakin voisi kokeilla.

Meikäläisellä vaahteralla on isot lehdet, mutta ne pienevät hyvin bonsaikasvatuksessa. Minulla oli muutama vuosi takaperin yksilö, joka oli suunnilleen saman kokoinen. Lehdet olivat noin 5 cm halkaisijaltaan. Luulen että tapoin sen liian innokkaalla lehtien leikkelyllä. Tämän kanssa yritän edetä hitaammin. MUISTA: ei ruukutusta ensi keväänä! Tässä riittaa tila hyvin, ja vaahtera tuntuu sekoituksessa viihtyvän.

Tämä on huomattavasti parempi kuin edellinen, mutta siihen minulla oli siteet muuten. Muutimme Oulunkylään noin 10 vuotta sitten, ja läheisestä metsiköstä löysin vaahteran, jonka tyvellä oli pieni oksa. Katkaisin puun, se oli noin 3 senttiä paksu silloin, ja 3-4 metriä korkea. Siis sellainen varjossa kasvanut hujoppi. Muutaman vuoden kuluttua muutimme Suutarilaan, ja muuton jälkeen kävin hakemassa vaahteran. Olin siihen silloin hyvin tyytyväinen, nyt en oikein tiedä miksi:
Tuo on vain tuollainen tappi. Ainakin kuollut puuaines olisi pitänyt poistaa, jotta puu olisi edes vähän näyttänyt haarautuvalta. Kuva on otettu jälleen yhden lehtien poiston jälkeen. Ehkä tuosta saa käsityksen lehtien mittasuhteesta, ne todellakin pienenivät hyvin. Tuo koko puuhan on normaalin vaahteran lehden kokoinen.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Punainen koivu

Koivuhan se siinä, mutta missä lukki?

Alkukesästä kävin kolmen tyttäreni kanssa läheisessä metsänläntäreessä, ja siellä oli tehty pusikon raivauksia rankemmalla kädellä. Tämä oli yksi pätkäisty. Oksia ei ollut ollenkaan. Aseosastolla minulla oli mukana koiran kakkapussi, joten ei ollut paljon saumaa kerätä puuta oikeaoppisesti. Astuin siis vain tämän päälle, ja se rusahti irti. Laitoin puun kakkapussiin, ja toin kotiin. Hyvin lähti kasvamaan, yllättäen.

Puolivälissä on korkeimmalla oleva oksa, ja jos ei ylempää ala oksia puskea, taitaa siitä tulla latva. Elän vielä toivossa, että ylenpääkin oksia tulisi esiin, jotta nuo kaunis linja säilyisi. EDIT - turha toivo, latva on kuollut.

Tyvi on mukava, mutta nebaria ei kerta kaikkiaan ole, koska ei ollut juuriakaan. Lähikuva:

tiistai 8. syyskuuta 2009

Aarteita Ruotsista!

Kävimme viime kesänä perheen kanssa Gotlannissa. Loistoreissu, myös bonsaipuiden kyttäämisen kannalta. Kasvitieteelliseen kannattaa tietysti poiketa, siellä oli mm. rungoltaan noin 20cm paksu kiinanjalava.

Torilta bongasin keramiikkamyyjän, jolla oli oikein hyvän näköistä tavaraa. Värit olivat hyvin maanläheisiä ja hillittyjä, ja mistä erityisesti tykkäsin, oli ohkainen käsiala, vai miten sen sanoisi. Usein keraamikkojen työt ovat tarpeettoman raskaita. Nappasin pöydältä yhden ruskeasävyisen pikkukipon, ja kerroin, että tällaisen haluaisin, mutta ilman lasitusta sisältä, ja rei'illä ja jaloilla. Myyjä, nimeltänsä John Kalb, oli heti valmis tilaukseen. Hän on uusiseelantilainen, heilastelee ruotsalaisen keraamikon kanssa (Carina Estgren), ja he asuvat puolet vuodesta Ruotsissa, puolet Uudessa Seelannissa. Heillä on niin sama käsitys keramiikasta, että tekevät töitä yhdessä. Juttelimme hyvän aikaa torilla, ja ostin pari hienoa mukia.

Sain sähköpostiosoitteen, ja kotiin palattuamme pyysin tarjouksen 20 ruukusta, leveydeltään 5-12 cm, korkeudeltaan 2-5cm. He lähinnä dreijaavat, joten pyysin pyöreitä. Värien suhteen en asettanut mitään vaatimuksia, kunhan värit ovat maanläheisiä. Tarjous oli 70 kruunua kappale, eli 1400 kruunua, ja rahtia 400 päälle, ~170-180 euroa. Minusta oikein kohtuullista. Saas nähdä tekevätkö toisen kerran samaan hintaan.

Tänään tuli kuvia ruukuista, ja nyt olen aikas innoissani.Tuo taivaansininen, jossa on vähän pilviä, aah...
Ja vielä kuva, jossa näkyy rei'itys:
Reiätkin näyttävät todella hienolta. Menee ainakin ensi viikkoon, ennen kuin pääsen näitä käpälöimään...

maanantai 7. syyskuuta 2009

Uusia suunnitelmia sisäpuille osa 5

Seuraava pömpeli on rakennettu. Muutoksia edelliseen on jonkin verran.

Tämä laatikko on edellistä isompi, 130*35*42cm. Jalkoina jalat kaiuttimista.

Edellinen oli tarkoitus mennä tilanjakajan päälle, joten se oli auki molemmilta puolilta. Laitoin sen kuitenkin seinän viereen, ja takaa raoista tuleva hajavalo on aika häiritsevää. Tähän uuteen laitoin takaseinän valkoisesta kovalevystä.

Valaistuksena on 3 * 36W loisteputket. Bauhausin tarjontaa, 8,95 kpl sisältäen kylmän valkoisen perusputken. Ei tosiaankaan paha hinta.

Pömpeli on television vieressä, joten hajavalo häiritsee. Onneksi olen jättänyt lyhentämättä yhden Ikean puusälekaihtimen, ja nyt tuli mielekäs syy tehdä sekin! kaihtimen pätkästä virittelin suojan pömpelin etuosaan. Se on pari senttiä liian lyhyt, mutta hällä väliä. Näkösuojaksi tämän tein, mutta tulipa sitten mieleen, että ehkä sillä hyvinkin on merkitystä myös ilman pitämisessä kosteana. Kaihdin on valkoinen, ja se toimii hyvänä heijastimena kasveihin päin silloin, kun se on kiinni.

Nyt ei jaksa ottaa parempia kuvia:

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Pikkupihlaja-angervo jo syysväreissä

Aikas tumma kuva, mutta menköön. Hienoja värejä näillä pikkupihlajaangervoilla (Sorbaria sorbifolia 'SEM'). Tässä on 3 kasvia, yksi keväällä ostettu ja kaksi pistokasta. Todella kauniit lehdet, täytyy pitää silmät auki josko törmäisi isompaan yksilöön jolla olisi vähän runkoakin. Näistä tuskin koskaan bonsaita tulee, ovat nuo lehdet kuitenkin niin suuret shohin tai mame-kokoon.

torstai 3. syyskuuta 2009

Pahvilaatikkostudio

Tässä kuvaussetuppini. Pahvilaatikko, jossa taustana Tiimarin kartonkeja. Vanha Nikon Coolpix, jossa vielä vanhempi mutta hyvä salama kohti kattoa, ja samaan suuntaan myös kirpparilta löydetty studiosalama, joka toimii ihan verkkovirralla ja orjalla. Mittanauha, niin ei tarvitse arpoa tarkentamista. Tässä kamerassa on niin huono näyttö, ettei sen perusteella oikein näe mihin kuva tarkentuu.

Aika alkeellinen tsydeemi, mutta riittää minulle - tässä kuva jonka otin:
Läheltä kun tuota kuvaa katsoo, niin ei oikein tiedä mihin se on tarkentunut. Toimii tällaisessa käytössä, kun kuvaa pienentää.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Uusia suunnitelmia sisäpuille osa 4


Siinä se on! Ensimmäinen versio. Ainakin kaksi teen vielä, toisen korkeamman isommille kasveille, toisen ehkäpä vielä tätä pienemmän.

Kokemusta karttuu, aika matalaksi jäi nyt kissanhiekkalaattiko. Saapas näkee pysyykö se kosteana. Juurimatto toivottavasti auttaa asiaa. Laatikko olisi hyvin voinut olla saman korkuinen kuin kansikin, eli 5cm+levyn paksuus. Nyt se on vain 5 cm, ja siitä vie 18mm pohjalevy. Toisaalta, jos tuo pysyy kosteana, on se aika siisti. Ja ehkäpä se pysyy kostena, kun tarpeeksi siihen vettä kaataa. Allasmuovi pitää vettä.

Saa nähdä kuinka hankalaa kastelu on muuten. Hienosta Hawsin kastelukannustani on hukkunut pienempi reikäjuttu. Isompi toimi OK kasvipöydälläni, jonka mitat olivat 160*80 cm. Tähän sillä ei pysty kastelemaan. Tavallinen muovinen kukkien kastelukannu olisi ehkä paras, jos sen virtausta saisi hiljennettyä. Sellainen, jonka kärki kääntyy alaspäin.

Istutin vähän kodinonnea pohjalle, jotain muuta pientä mukavaa voisi myös hankkia. Ja uusia puita! Tuohan tulee olemaan TÄYSI jonkun ajan kuluttua!

tiistai 1. syyskuuta 2009

Uusia suunnitelmia sisäpuille osa 3

Tämän illan ahkeroinnin tulos. Alaosa on ruuvattu kasaan, vuorattu allamuovilla ja pohjalla vielä juurimattoa. Aikas matalalta tuo allas nyt näyttää, saas nähdä pysyykö se riittävän kosteana, jotta siinä kasvit kasvaisivat.

Eilisen suunnitelmat menivät uusiksi, koska en laitakaan tätä niin ahtaaseen paikkaan. Leveydeksi tuli 30 cm, pituutta 98, ja korkeutta kannen kanssa 32 cm. Kaksi 30W loisteputkivalaisinta lienee nyt sopiva tälle.

Ruuvit vaihdan messinkisiin kupukantaisiin, jahka saan sellaisia hankittua. Huomenna illalla pitäisi tähän päästä laittelemaan kasveja!