Ostin joskus 6-7 kuukautta sitten Bauhausista tuollaisen kiinanjalavan. Kuvakulma on onneton, mutta tuossa vaiheessa minulla ei ollut mitään käsitystä tulevasta etupuolesta, yritin vain kuvata puun kohtuullisesta kuvakulmasta. No tämähän oli aika hirveä kukkopilli, jolla kuitenkin oli rungossa mukavasti paksuutta, vaikkakin paljon ongelmia. Ikävä kyllä en kuvannut puuta siitä huonoimmasta kulmasta, josta ongelmat olisivat näkyneet parhaiten.
Tästä kuvasta näkyy, miksi kutsun tätä kukkopilliksi:
Musta viiva näyttää, missä aikanaan kulki rungon linja. Sopivasta kuvakulmasta puu todella näytti aivan kukkopilliltä. Tässä on ollut toinen haara, joka oli kursailematta katkaistu. Haava on niin suuri, ettei se tule arpeutumaan vuosiin, mutta ei se mitään.
Onneksi tuon arven reunoilta lähti kasvamaan uusia oksia. Nirhin nuppipihdeillä puuta pois sen verran, että rungon linja tuntuisi jatkuvan ohi tuon kohdan. Kun lopullinen etupuoli selviää, viimeistelen puun kaivertamisen.
Suunnilleen tämä on puun etupuoli. Pintajuuria ei ole ollenkaan, odotan innolla seuraavaa istutusta, jotta pääsen näkemään juuriston. Pahoin pelkään, että pintajuuria tässä ei tule olemaan moneen vuoteen.
Rungon linja on minusta aika hyvä. Lehdet ovat suuret vielä, johtuen sisäkasvatuksesta ja aika runsaasta lannoituksesta.
Alin oksa oikealla kasvaa hiukan turhan korkealla. Sen tyvi on paksu, eikä sitä pysty taivuttamaan alas muuten kuin rumalle kaarelle. Luin juuri jostain artikkelin, jossa kerrottiin yksinkertaisesta tavasta taivuttaa oksaa alaspäin sahaamalla tyvestä alapuolelta kiila pois. Vastaava toimenpide fiikuksille löytyy tuolta, mutta siellä oksaa sahataan ylhäältä, ja taivutettuun rakoon laitetaan stoppariksi bambutikku. Tuo edellinen tapa tuntuu minusta paremmalta, sillä siinä ei juurikaan jää arpea, toivottavasti.
Tuon oksan takana muuten kasvaa toinen, paljon paremmalla paikalla. Se on hyvin hentoinen, ja sen voi taivuttaa mihin vain. Sikäli en edes tarvitse tätä oksaa. Tällä on siis hyvä harjoitella. En ole kovin näppärä tällaisissa, mutta koko aika näen uusia mahdollisuuksia erilaisille varttamisille yms.
Tämän pikkupuun oksa on turhan hento sahalle, mutta leikkasin askarteluveitsellä oksan alapuolelta pois kiilan, joka ulottui noin 2/3 oksan läpi. Kiila on sillä tavalla vinossa, että oksa taipuu oikealle alas. Sitten taivutin oksan langan avulla sellaiseen asentoon, että kiila sulkeutui, ja sipaisin vielä haavan päälle vähän jalostusvahaa.
Tällainen siitä tuli. Itse asiassa nyt kasvu menee turhankin alas, mutta en leikkele tai taivuttele noita alaspäin osoittavia roikkoja pois vielä. Antaa haavan parantua ensin.
Kiva nähdä miten tämä toimenpide onnistuu :) joten päivityksiä tästä olisi kiva saada joskus puolen vuoden päästä. Mukavan näköinen puu ollakseen Bauhausostos, mutta sieltä voi joskus tehdä löytöjä.
VastaaPoistaKiitti Maud kommentista. Minulla on puiden hävikki ollut semmoinen, että halpikset ovat ihan perusteltuja. On tullut "testailtua" vähän turhan monia asioita, usein yhtä aikaa. Haluan myös oman käden jäljen näkyvän, ja silloin raaka-aineeksi riittää oikeastaan runko.
VastaaPoistaHei tulipa mieleen, että kun pidät noita ulkomaan puita pihallasi, niin tuleeko niihin "tuholaisia", kuten perhosen toukkia yms. Tämä nyt ei liittynyt ihan aiheeseen, mutta kysyinpä kuitenkin.
VastaaPoistaMoi Jari. Liittyy tuholaiset aiheeseen. Ulkomaan puut on alttiita suomalaisille tuholaisille siinä missä suomalaisetkin, ja ehkä enemmänkin, kun ovat muissa olosuhteissa kuin luontaisissa. Sitä en tiedä, onko ulkomaan tuholaisia, esmes perhosentoukkia. Sellaisia en muista nähneeni. Enimmillään olen laskenut ostopuusta yli kymmenen eri lajista öttiäistä, kotiloita, siiroja, hämähäkkejä yms. vipeltäjiä.
VastaaPoista