sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Tanukikataja

Tein harjoittelumielessä Colin Lewisin esittämällä tekniikalla huijauskatajan.

Raaka-aineet:

Katajanraato on jostain Viikin kallioilta kerätty muistaakseni. Se on vuosia odotellut varaston katolla. Viime syksynä käsittelin sen viimein rikkikalkilla, ja nyt eilen uudestaan.

Sinikataja on puutarhaliikkeestä, samassa ruukussa oli toinen aika hyvä yksilö, ja sitten tämä. Tämäkään ei ihan noin huono ollut alun alkaen, mutta kaikki kasvu alhaalta on kuollut pois, ja hassusti kaksi alinta oksaa kasvaa sisäkaarteissa.

Olisiko tämä ollut minulla kolme vuotta. En ole istuttanut puuta uudestaan, eikä ollut aikomus istuttaa nytkään.

Veistin pois vajaan puolet puusta, ylhäältä enemmän ja alhaalta vähemmän. Sivelin leikkauskohdan Lac Balsam -nimisellä haavanhoitoaineella. Tämän on tarkoitus estää puun kuivuminen. Lisäksi se eristää puun rikkikalkista, joka lienee vielä liian tuoretta.

Aikaisemmat tanukini olen tehnyt kaivertamalla puuhun väylän, johon elävä taimi työnnetään. Lewisin keksintö on, että puu halkaistaan, ja kiinnitetään kuolleeseen puuhun messinkiruuveilla. Tämä on paljon näppärämpää, kaivertamisessa menee aika kauan aikaa.


Tuohon asti pääsin. Ylös jäi vielä puolen sentin rako. En uskaltanut kerralla puristaa rakoa umpeen, koska jos puu olisi katkennut tuosta, olisi homma ollut pilalla. Vain alin oksa olisi jäänyt jäljelle.

Kiinnitin ensin nippusiteet alhaalta alkaen. Sopivista kohdista ruuvasin puun kiinni messinkiruuveilla. Teräsruuvit, myös pinnoitetut, tappavat katajat jostain syystä. Nippusiteiden alla on muovia suojaamassa puuta.

Oksat tuosta pitäisi vielä taivuttaa osoittamaan tuulentuivertamana oikealle.

Tarkoitus ei ollut istuttaa katajaa, koska sillä on varmasti tarpeeksi rasitusta veistämisestäkin. Tuo lepru muoviruukun pohja oli kuitenkin liian kevyt ja hutera karahkan painolle, joten puu oli pakko istuttaa.

Koin ikävän yllätyksen nähdessäni juuret. Ruukku oli täynnä juuria, mutta ne olivat hyvin huonossa kunnossa. En nähnyt ollenkaan terveitä valkoisia juurien kärkiä. Istutin pari päivää sitten toisen sinikatajan, ja sillä tilanne oli sama. Ilmeisesti ruukussa kasvatettuna Suomen talvi on aika lailla siinä rajoilla.

Samaa ilmiötä olen ollut havaitsevinani Chamaecyparis obtusalla. Kasvi kyllä talvehtii, mutta juuristo kärsii kovasti.

Noh, jahka tämä kuolee, haen joltain avonaiselta paikalta sopivan kotimaisen katajan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anonymous comments allowed because of public demand.