Tammi, faktaa jälkikäteen

Olisi ollut mukavaa jos olisin lukenut tämän ennen kuin keräsin tammen:
Harry Harringtonin tammen keräysohjeet.

Pähkinänkuoressa, kirjoittaja kertoo, että tammi yleensä kuolee, jos se kerätään silloin kun sillä ei ole lehtiä, ja on hyvin kestävä, jos se kerätään silloin kun sillä on lehdet. Kuumin keskikesä ei kuitenkaan ole hyvää aikaa.

Nyt, kun silmut alkavat turvota, on yleensä paras aika kerätä puita ja myös istuttaa. Silmuissa on kaikki se energia, mitä lehdet tarvitsevat. Lehdet puhkeavat, ja kunhan kasvi ei pääse kuivumaan, se toipuu nopeasti.

Vaan ei siis tammella. Hyvä tietää. Tammen kerääminen muuttui saman tien huomattavasti helpommaksi.

Tammi

Tänään keräsin Tammen. Vantaan Ikean vierestä. Löysin sen viime syksynä, mutta mukaan en sitä silloin saanut, koska sillä oli olevinaan vain kaksi isoa juurta, jotka menivät kallion rakoon. Katkaisin syksyllä toisen juurista, ja kävin nyt tarkastamassa tilannetta. Juuria olikin jo yllättävän paljon.

Päätin nostaa puun ylös, vaikka en kyllä ole aivan varma siitä, oliko nyt oikea hetki. Jos olisin odottanut vuoden, juuret olisivat saattaneet olla vielä paljon paremmat. Toisaalta - ei varmaankaan ole sattuma, ettei puulla ole juuria siinä missä se kasvaa. Luulen, että matala kallionrako kuivuu täysin kesän aikana. Maata siinä on noin litra tai kaksi. Silloin kaikki nyt kasvaneet uudet juurit olisi menetetty. Olin myös katkaissut toisen puun pääjuurista, ja silloin kesä olisi saattanut olla sille liian kova koettelemus. Se olisi voinut kuolla.

Päädyin siis nostamaan puun ylös jo nyt. En aio kuvata sitä vielä pitkään aikaan. Jos menetän sen, siinä on kärsimystä tarpeeksi. Tässä kuitenkin pieni maisti. Katkoin muutaman pitkän verson pois helpottaakseni puun sopeutumista. En totisesti tiennyt, että tammi voi kasvaa tällä tavalla:

Istuttelusta

Olen tänä keväänä istuttanut aika harvoja puita, ehkä vain kymmenkunta. Aikaisempina vuosina olen kategorisesti istuttanut suunnilleen kaiken.Nyt kurkkaan ruukkuun, ja jos ruukku ei ole täynnä juuria tai kasvualusta menettänyt rakenteensa, en istuta puuta.

Voi olla, että pohjoinen sijainti vaikuttaa siihen, kuinka usein puita tarvitsee istuttaa. Siellä missä kirjat kirjoitetaan kasvukausi on kevyesti kaksi kertaa pitempi kuin meillä. Lyhyen kesän aikana kasvi ei ehdi kasvaa hirveästi. Toisaalta maa-aineksen kompostoituminen jatkuu pitkälle syksyyn, joten jos orgaanista ainesta on paljon, istutus voi silti olla tarpeen.

Voi kuitenkin olla, että kasveja tarvitsee meillä istuttaa harvemmin kuin etelämmässä.

Tanukikataja

Tein harjoittelumielessä Colin Lewisin esittämällä tekniikalla huijauskatajan.

Raaka-aineet:

Katajanraato on jostain Viikin kallioilta kerätty muistaakseni. Se on vuosia odotellut varaston katolla. Viime syksynä käsittelin sen viimein rikkikalkilla, ja nyt eilen uudestaan.

Sinikataja on puutarhaliikkeestä, samassa ruukussa oli toinen aika hyvä yksilö, ja sitten tämä. Tämäkään ei ihan noin huono ollut alun alkaen, mutta kaikki kasvu alhaalta on kuollut pois, ja hassusti kaksi alinta oksaa kasvaa sisäkaarteissa.

Olisiko tämä ollut minulla kolme vuotta. En ole istuttanut puuta uudestaan, eikä ollut aikomus istuttaa nytkään.

Veistin pois vajaan puolet puusta, ylhäältä enemmän ja alhaalta vähemmän. Sivelin leikkauskohdan Lac Balsam -nimisellä haavanhoitoaineella. Tämän on tarkoitus estää puun kuivuminen. Lisäksi se eristää puun rikkikalkista, joka lienee vielä liian tuoretta.

Aikaisemmat tanukini olen tehnyt kaivertamalla puuhun väylän, johon elävä taimi työnnetään. Lewisin keksintö on, että puu halkaistaan, ja kiinnitetään kuolleeseen puuhun messinkiruuveilla. Tämä on paljon näppärämpää, kaivertamisessa menee aika kauan aikaa.

Tuohon asti pääsin. Ylös jäi vielä puolen sentin rako. En uskaltanut kerralla puristaa rakoa umpeen, koska jos puu olisi katkennut tuosta, olisi homma ollut pilalla. Vain alin oksa olisi jäänyt jäljelle.

Kiinnitin ensin nippusiteet alhaalta alkaen. Sopivista kohdista ruuvasin puun kiinni messinkiruuveilla. Teräsruuvit, myös pinnoitetut, tappavat katajat jostain syystä. Nippusiteiden alla on muovia suojaamassa puuta.

Oksat tuosta pitäisi vielä taivuttaa osoittamaan tuulentuivertamana oikealle.

Tarkoitus ei ollut istuttaa katajaa, koska sillä on varmasti tarpeeksi rasitusta veistämisestäkin. Tuo lepru muoviruukun pohja oli kuitenkin liian kevyt ja hutera karahkan painolle, joten puu oli pakko istuttaa.

Koin ikävän yllätyksen nähdessäni juuret. Ruukku oli täynnä juuria, mutta ne olivat hyvin huonossa kunnossa. En nähnyt ollenkaan terveitä valkoisia juurien kärkiä. Istutin pari päivää sitten toisen sinikatajan, ja sillä tilanne oli sama. Ilmeisesti ruukussa kasvatettuna Suomen talvi on aika lailla siinä rajoilla.

Samaa ilmiötä olen ollut havaitsevinani Chamaecyparis obtusalla. Kasvi kyllä talvehtii, mutta juuristo kärsii kovasti.

Noh, jahka tämä kuolee, haen joltain avonaiselta paikalta sopivan kotimaisen katajan.

Graniittiruukkuja

Samalta kalliolta löytyi kaksi koveraa graniitinkappaletta.

Sopisivat ruukuksi ehkä tuulenpieksämälle tai jollekin muulle karulle bonsaille. Kovin suurta juuristoa tuohon ei mahdu.

Sisäpuillekin voisi harkita. Pienistä sypresseistä voisi tehdä 3-5 puun ryhmän, jonka istuttaisi tällaiseen. Varmaankin kannattaisi kasvattaa ryhmää ensin ruukussa, jotta juuret kiinnittyisivät kunnolla toisiinsa.

Talvehditin yhden katajapistokkaan kiven päällä. Maa-aineksena on pelkkää kissanhiekkaa. Laitoin keon päälle toisen litteän kiven painoksi. Pistokas talvehti ok. Sammalkin sitoisi irtonaisen tavaran. Sammalissa on vain se riesa, että linnut ovat aivan maanisia niiden perään. Heittelevät ne maahan, kun etsivät ruokaa niiden alta. Viime syksynäkin ja alkutalvesta sammaleet olivat maassa harva se päivä.

Olen lukenut ohjeita, joissa savesta, turpeesta ja hiekasta tms. voi tehdä reunuksen kivelle, jolloin keskelle jää tilaa maa-ainekselle. Pitäisi joskus kokeilla. Noihin ei saa kuin muutaman desin istutusalustaa.

Sammalia voisi ehkä käyttää sitomaan maa-aineskekoa, jos sammalet vetäisi kiinni kiveen jollain harvalla ja huomaamattomalla verkolla. Kasvaessaan sammalet sitten peittäisivät verkon.

Pujottelukikka 2

Kun pujottaa fiikuksen oksan läpi puusta, pitää versot poistaa siltä matkalta, jonka oksan on tarkoitus mennä läpi puusta. Viimeisen verson voi jättää, ja työntää haarakohtaa hieman puun sisään:

Näin saa yhdellä reiällä aikaiseksi kaksi oksaa, yhden puun kummallekin puolelle. Olen kokeillut fiikuksilla ja sageretialla.

Uusia suunnitelmia sisäpuille osa 9 - Tokonoma

Tokonoma on japanilainen alkovin tyyppinen tila, jossa esitellään joitain taiteellisia elementtejä. Wiki aiheesta.Kuva Wikistä:

Bonsai puuttuu tuolta.

Juolahtipa mieleen, että sisäkasvatusympäristön voisi toteuttaa näinkin. Valkoiset seinät, ylhäällä ja sivuilla listat, joiden taakse tulee loisteputket. Pohja pitäisi olla tyyliin sopiva, ehkä bambua tai vain valkoinen sekin. Allasmuovi ei käy... Ehkä kaksikomponenttisella venemaalilla maalattu. Valkoinen puukaihdin vielä eteen.

Muoto pitäisi olla aika matala, muuten valaistus ei toimi kunnolla.

Punkin penteleet

Punkit ovat olleet minulle iso ongelma aikaisempina vuosina. Muihin vuodenaikoihin punkeista ei ole tarvinnut juuri välittää, mutta talvella ilman kuivuessa ja kasvien vastustuskyvyn huonontuessa ne saavat helposti ylivallan. Jos puut ovat ulkona kesän, punkit häviävät ilman eri toimenpiteitä. Talvella tilanne on toinen.

Tänä talvena en ole pahemmin joutunut punkkien kanssa tekemisiin. Joskus syksyllä oli pieni punaisten punkkien invaasio, ja muutaman vihannespunkin olen nähnyt.

Nyt ne sitten olivat vallanneet kiinanjalavani, piru vieköön. Olin istuttanut sen uusiksi, ja ajattelin ensin, että kasvin lehdissä olevat keltaiset läiskät johtuvat sopimattomasta maa-aineksesta.Ihan selvähän tuon olisi pitänyt olla:

Yritin ottaa kuvaa vihannespunkista, mutta ei onnistu... pitää saada makro-objektiivi. Wikipediasta:

 Kokoa noilla on millin verran.

Laitoin samoin tein jalavalle ja naapureille Provadon hyönteispuikkoja reilut satsit (2-6 puikkoa ruukun kooska riippuen). Se vaikuttaa kovin hitaasti, joten käsittelin jalavan myös Nekon Bio-torjunta-nimisellä aineella, jossa on salviaa, pietaryrttiä ja laventelia. Lisäksi suihkutin koko pömpelin Provadon suihkeella. Myrkytys tapahtui eilen, tänään en enää eläviä punkkeja löytänyt. Se ei kyllä paljon paina, muutaman viikon kuluttua on taas syytä olla tarkkana.

Pienessä määrin ötökät ovat aika harmittomia. Vihannespunkki on yksi niitä harvoja, jotka todella pilaavat puun. Lehtien keltaiset läiskät ovat rumia, ja lisäksi kasvavista lehdistä tulee epämuodostuneita. Toinen hankala tuholainen on kilpikirva, erityisesti villakilpikirva.

Tamarindi

Tamarindinippu, jonka tein joskus viime vuoden puolella. Eipä ole kaksinen kuva. Kietaisin pistokkaat (15 kpl) yhteen ensin niinellä, ja sitten maalarinteipillä. Se toimikin jollain lailla, mutta voima jolla varret haluavat laajentua on yllättävän suuri, ja teipit repeilivät. Muoviteippi voisi toimia paremmin.

Mutta tuossa siis elmukelmua. Laitoin pistokkaiden mukaan oksiin muutamia alumiinilankoja, joilla taivuttaminen käy helposti.

Tamarindi oli jossain vaiheessa aika pahan näköinen, lehdet olivat keltalaikkuisia ja kasvu huonoa. Oireet viittasivat hivenainepuutokseen, mutta lannoitus oli kyllä riittävää. Kasvualusta oli melkein puhdasta imuhirmua, seassa vain vähän kuoriketta. Muutama viikko takaperin lisäsin joukkoon karkeata turvetta, sihdattuna tavallisesta kukkamullasta. Tätä on ehkä 25-30%. Nyt parin viikon kuluttua uudet lehdet ovat kauniin tasaisen vihreitä.

Tamarindi siis kaipaa turvetta kasvualustaansa.

Pujottelukikka

Thread graft tarkoittaa sellaista oksan varttamista, jossa puuhun porataan reikä, ja siitä pujotetaan oksa läpi. Kun oksa kasvaa paksuutta, se lopulta täyttää reiän ja kasvaa kiinni puuhun.

Kuvassa sageretia. Oksissa on hyvin hentoista kasvua kärjissä. Jos ne haluaa saada ehjänä läpi puusta, pitää reiän olla aika iso, eli 5-6 mm. Kestää aika kauan, ennen  kuin sageretian oksat ovat niin paksut, että ne ovat kasvaneet kiinni.

Keksin käyttää apuvälineitä, eli rautalankaa ja elmukelmua. Reikä on 3 mm poralla tehty. Elmukelmua 5*10 cm kietaistaan oksan ympärille, ja rautalankakoukulla vedetään kelmu läpi reiästä. Kelmun avulla saa sitten vedettyä oksan ehjänä läpi puusta.

Kiinanjalava

Ostin joskus 6-7 kuukautta sitten Bauhausista tuollaisen kiinanjalavan. Kuvakulma on onneton, mutta tuossa vaiheessa minulla ei ollut mitään käsitystä tulevasta etupuolesta, yritin vain kuvata puun kohtuullisesta kuvakulmasta. No tämähän oli aika hirveä kukkopilli, jolla kuitenkin oli rungossa mukavasti paksuutta, vaikkakin paljon ongelmia. Ikävä kyllä en kuvannut puuta siitä huonoimmasta kulmasta, josta ongelmat olisivat näkyneet parhaiten.

Tästä kuvasta näkyy, miksi kutsun tätä kukkopilliksi:

Musta viiva näyttää, missä aikanaan kulki rungon linja. Sopivasta kuvakulmasta puu todella näytti aivan kukkopilliltä. Tässä on ollut toinen haara, joka oli kursailematta katkaistu. Haava on niin suuri, ettei se tule arpeutumaan vuosiin, mutta ei se mitään.

Onneksi tuon arven reunoilta lähti kasvamaan uusia oksia. Nirhin nuppipihdeillä puuta pois sen verran, että rungon linja tuntuisi jatkuvan ohi tuon kohdan. Kun lopullinen etupuoli selviää, viimeistelen puun kaivertamisen.

Suunnilleen tämä on puun etupuoli. Pintajuuria ei ole ollenkaan, odotan innolla seuraavaa istutusta, jotta pääsen näkemään juuriston. Pahoin pelkään, että pintajuuria tässä ei tule olemaan moneen vuoteen.

Rungon linja on minusta aika hyvä. Lehdet ovat suuret vielä, johtuen sisäkasvatuksesta ja aika runsaasta lannoituksesta.

Alin oksa oikealla kasvaa hiukan turhan korkealla. Sen tyvi on paksu, eikä sitä pysty taivuttamaan alas muuten kuin rumalle kaarelle. Luin juuri jostain artikkelin, jossa kerrottiin yksinkertaisesta tavasta taivuttaa oksaa alaspäin sahaamalla tyvestä alapuolelta kiila pois. Vastaava toimenpide fiikuksille löytyy tuolta, mutta siellä oksaa sahataan ylhäältä, ja taivutettuun rakoon laitetaan stoppariksi bambutikku. Tuo edellinen tapa tuntuu minusta paremmalta, sillä siinä ei juurikaan jää arpea, toivottavasti.

Tuon oksan takana muuten kasvaa toinen, paljon paremmalla paikalla. Se on hyvin hentoinen, ja sen voi taivuttaa mihin vain. Sikäli en edes tarvitse tätä oksaa. Tällä on siis hyvä harjoitella. En ole kovin näppärä tällaisissa, mutta koko aika näen uusia mahdollisuuksia erilaisille varttamisille yms.

Tämän pikkupuun oksa on turhan hento sahalle, mutta leikkasin askarteluveitsellä oksan alapuolelta pois kiilan, joka ulottui noin 2/3 oksan läpi. Kiila on sillä tavalla vinossa, että oksa taipuu oikealle alas. Sitten taivutin oksan langan avulla sellaiseen asentoon, että kiila sulkeutui, ja sipaisin vielä haavan päälle vähän jalostusvahaa.

 Tällainen siitä tuli. Itse asiassa nyt kasvu menee turhankin alas, mutta en leikkele tai taivuttele noita alaspäin osoittavia roikkoja pois vielä. Antaa haavan parantua ensin.

Vaahtera!

Kirjoittelin aikoinaan vaahterasta, jonka kuolo korjasi, mutta joka ehti antaa minulle käsityksen siitä, kuinka paljon tavallisen vaahteran lehdet voivat pienentyä ruukkukasvatuksessa. Siivosin kaappejani, ja käteen osui nippu vanhoja valokuvia, Ja kas, siellähän oli kuva tuosta vaahterasta, PALJON runsaslehtisempänä kuin muistin sen ikinä olleenkaan. Oudosta kuvakoosta päätellen tämä on anopin ottama kuva. Hyvä tuuri.

Rungon paksuus on mitä, 5-6 cm? Silloin lehdet olisivat noin 5-7 cm läpimitaten. Eiväthän ne mitään pieniä ole, mutta kyllä noiden kanssa jo pystyy mielestäni elämään.

Muutamassa noista lehdistä näkyy muuten sienitautia, sitä sellaista joka tekee lehtiin valkoisia pilkkuja. Vähitellen lehdet sitten kuolevat kokonaan.

Käsittääkseni tämä sairaus saattaa johtua osittain siitä, että kastelen kasvit yleensä illalla. Olisi ilmeisesti parempi kastella aamustapäin, tai ainakin sellaiseen aikaan, että lehdet ennättävät kuivua ennen yön tuloa.