Omppu

Viime syksyn ostoksia. Oksat olivat järisyttävän typerät, ne menivät muutamaa lukuun ottamatta kaikki poistoon. Kukat näyttävät tulevan niihin muutamiin oksiin, joista jätin tapit.

Kuva kun sain puun:

Eihän näiden kannattaisi antaa tehdä omppuja noin paljon kehitysvaiheessa, mutta niiden takia puun ostin, joten mitäpä siitä viisastelemaan. Runko aika hyvä myös - vaikka oli ostokuvassa vielä parempi.

Ehkä saa nyt kasvaa jussiin asti, sitten voisi poistella ylimääräisiä oksia ja langoitella varovasti loppuja.

Pari japaninvaahteraa

Pari vuotta tyven kehitystä takana. Lyhensin nyt juuria niin, että niihin tulis kapenemaa. Seuraavassa kuvassa näkyy takaa katkaistu runko. Isompi oksa vasemmalle on seuraava uhrioksa. Siitä seuraava lienee tuleva latva. Sen vieressä on yksi uhri. Alaoksa olisi mukavalla paikalla, mutta tuskin siitä oksaa saa enää aikaiseksi. Katkaisu sentin parin töpöksi.

Takapuolella rungossa on iso reikä. Ajattelin kasvattaa runkoon paksuutta kunnes reikä on kasvanut umpeen.

Toinen yksilö, jolla tyvi on kehittynyt todella hienosti. 2014 hankittu, eli nelisen vuotta otti että ollaan tuossa. Muuten puussa ei sitten olekaan mitään. Runko on tylsä suora pötkö. Ylhäällä näkyy oksa, josta olen suunnitellut latvaa. Toinen vaihtoehto on katkaista koko puu pari senttiä sen kohdan yläpuolelta, johon tyven kapenema päättyy. Sen voisi tehdä syksyllä. Keväällä pitäisi tulla paljon uutta kasvua, josta sitten lähtisi jatkamaan. Jotenkin älytöntä kasvattaa noin hieno tyvi aivan tylsään puuhun.

Mänty

Kauniisti on lähtenyt kasvamaan tämä viime vuonna loppukesästä kerätty yksilö. Puu retkotti kalliolla polulla, ja sen yli on kävelty ja ajeltu jollain, jossa on nastarenkaat. Kuorta puuttuu kauniisti päältä. Tässä on kaksi pääoksaa, toisesta voisi tehdä latvuksen, ja toisen antaa jatkua oikealle ja alas, aika kauas. Kaikkiaan toista metriä pitkä kapistus. Kaarna on vanhan puun kaarnaa. Yksi mielenkiintoisimmista puistani ilman muuta. Meillä workshopissa ollut Chris Thomas kysyi tästä, että "Now whats the story with that?", tai jotain sinne päin.

Kutsun tätä horisontal literatiksi, vaikka kaiketi tämä on ihan vaan semicascade. Puulla on muistaakseni ihan hyvä nebari jopa, muistaakseni kylläkin vain tähän suuntaan. Se on sitten eri asia, miten ihmeessä sen saa näkyviin. Puu on niin sivupainoinen, että ruukun+maa-aineksen pitää painaa useita kiloja, jottei tuuli heittele. Kivi olisi luonnollinen ja hieno kasvualusta, ja pitäisi huolen painosta. Joku kiinnitysviritys pitäisi olla.

Sain lähes kaikki juuret talteen. Puu kasvoi kalliorinteessä, ja juuret olivat ohuita ja taipuisia ja niitä oli paljon. Kiersin ne rullalle ruukkuun. Hiusjuuret olivat pitkien juurien kärjissä, muuta mahdollisuutta ei ollut.

Suunnitelma on antaa kasvaa tämä vuosi täysin ilman häiriötä. Ruukussa on useita desejä kanankakkaa, ja maa-aines on harvaa, niin että kastella pitää usein.

Viime vuonna keräsin kolme mäntyä, ja ne kaikki ovat kunnossa. Iso juttu meikäläiselle. Tänä vuonna Chrisin kanssa kerätty mänty on kasvussa pisimmällä - se vain jatkoi suoraan kasvua ilman että edes hidasti tahtia. Tästä tekisi mieli vetää se johtopäätös, että aika oli vaan yksinkertaisesti juuri oikea. Puut olivat juuri heränneet, silmut turvoksissa, mutta kynttilät eivät olleet lähteneet vielä pitenemään.

Tuija kakkonen

Monta asiaa tekisin toisin, jos tätä nyt rupeaisin tekemään. Nyt tiltti oikealle, ihan vaihtelun vuoksi. Alaoksa vasemmalla kasvaa nyt väärään suuntaan, se pitää korjata.

Runko on sisältä lahonnut ontoksi noin 15 cm matkalta. Rapsutelin alhaalta edestä puuta pois sen verran, ettei maa-aines enää kostuta sitä. Hieno minusta tuo asteittain pakeneva elävä puu. Se tehdään. poistamalla muutaman vuoden välein uudesta puusta kaarna. Alunalkaen kaarna on poistettu vetäisemällä suoraan suikaleet ylhäältä alas, ja se oli hölmöä. Olisi pitänyt tehdä jotain kierteisyyttä tuohon.

Koitan nyt lisätä mielenkiintoa tekemällä kuolleen puun alueista kaartelevia. Pitäisi kaiverrella vanhaan puuhun vastaavia muotoja.

Haapa ja sama vanha laulu

Haavan kanssa ei mitään uutta auringon alla. Kuten kuvasta näkyy, taas se hylkäsi yhden oksan (keskellä) Tämä oli hengissä vielä maaliskuussa. Sen vieressä on oksa, joka on seuraavaksi liipasimella. Sen tunnistaa siitä, että se on pari viikkoa muita oksia perässä. Kaksi alinta oksaa ovat ok, mutta niissäkin näkyy samaa ilmiötä:

Eli tuossa hylkyyn joutui pikkuoksa vasemmalla.

Tämä on juuri sitä mitä haavasta on sanottu - se vähä mitä olen asiasta löytänyt. Lupasin itselleni jo viime vuonna, että jos ei tapahdu kohenemista, panen puun maahan ja aloitan alusta - toisin sanoen antaa sen kasvaa rauhassa esim. kolme vuotta, sitten kaikkien oksien typistys, ja sitten toivotaan uutta kasvua joka puolelle. Se vain tuntuu luovuttamiselta. Jos en osaa kasvattaa puuta ruukussa, mitä hyötyä on kasvatella sitä välillä maassa, kun ruukkuun se on pantava joka tapauksessa?

Paljonhan tuossa ei ole enää menetettävää. Bonsaita siitä ei näillä näkymin tule.

Vaahtera

Eipä siitä sen kummempaa. Oikealla kasvua vähänlaisesti, vasen puoli on ollut kohti valoa. Istutus säkkiin, että pääsee kääntämään välillä, ja saa sisäpihalle suojaan rusakoilta.

Viinivaahteran uusi etumus

Tämä oli mukana Chris Thomaksen työpajassa. Se nousi noin 7 senttiä ylemmäksi ja etupuolikin vaihtui. Tyvi ei nyt näy, koska säkin pinta on peitetty kanankakalla.

Uusi kamera, Sony A7iii, ja Sonyn opiska, FE 1.8/85mm. En oikein edes tarkentaa osaa.

Mongolianvaahteroita

Nostin maasta kolme mongolianvaahteraa, jotka ovat saaneet paksuuntua kolmisen vuotta. Sitä ennen ne olivat ruukussa useita vuosia, kun laittelin niille nebaria kuntoon.

Tämä on näistä paras. Vasemmalla näkyy parin sentin paksuisen uhrioksan leikkuujälki.
Se oli oikeassa paikassa, paksuus tuli sinne minne pitikin. Hyvä kapenema. 

Eka video blogissa, jännää. Huvittavaa muuten, ostin uuden kameran, jonka videoominaisuuksia erityisesti kehutaan, ja onhan se still-kuvauksessakin hyvä, ja sitten kaikki kuvat ja video on kännykällä otetua :-).

Tämä on tahtonut lykätä paljon oksia samasta kohtaa, enkä ole ollut ajan tasalla, niin että olisin
poistanut ylimääräiset oksat. Rumaa käänteistä kapenemaa, jota koitin vähän poistaa. Tämän
voisi katkaista mötin alapuolelta, mutta homma alkaa sitten melko alusta. Ärsyttävää. 

Tälle tapahtui maassa jotain kummaa. Puolet rungosta kuoli pois. Nebari jäi onneksi
kokonaan ehjäksi. 

Alustavaa kaiverrusta. Voi olla että annan tämän kasvaa vielä hyvän aikaa
maassa, sillä tällä on hienoin nebari näistä.

Työpaja

Männäviikonloppuna meillä oli ensimmäinen kunnollinen bonsai-työpaja. Opettajaksi oli tilattu Chris Thomas Walesista. Chris on pitkän linjan taitaja, hänellä on ollut lukuisia puita näyttelyissä vuosikymmenien kuluessa.

Tapahtuman oli järjestänyt Tato.

Yours truly, viinivaahtera tuli istutettua, ja hyvä olikin - runko sai lisää korkeutta liki 10 senttiä,
ja ne pikkujuuret, joita olin hellinyt "nebarina", poistettiin kaikki.

Koko kööri

Tämä kun oli ensimmäinen kerta, meillä oli hiukan tarvetta näyttää, että kyllä sitä mekin. Puita oli paikalla useita kymmeniä, ja harrastajiakin 7. Se oli aivan hyvä luku, porukkaa ei ollut liikaa, mutta ilmassa oli kuitenkin suuren juhlan meininkiä.

Itselläni oli mukana 2 lehtikuusta, viinivaahtera, pari tuijaa, tuhkapensas, orvoksi jäänyt mänty, ja yhtä ja toista muutakin. Nappasin mukaan myös  pari katajaa varuiksi, jos joltakulta olisi sattunut tekeminen loppumaan kesken. Siitä ei ollut pelkoa, kaikilla riitti puuhaa omissaan yllin kyllin.

Ohjelmassa oli puiden istuttelua, kaivertamista ja muotoilua. Itse sain tehtäväksi langoittaa koko orpomännyn (aka namupala). Tein parhaani, eikä Chris suoraan langoittelua haukkunut, mutta sanoi kyllä myöhemmin, että teistä vain yksi osaa langoitella, ja se en ollut minä 😁. Seuraavana päivänä tilanne oli vielä huonompi, sillä se osaajakin oli jättänyt työn puolitiehen, eikä ohjelmanumeroksi suunniteltu puun muotoilu oikein onnistunut.

Noh, meille tässä ei ollut mitään uutista, meistä aika harvalla on puita niin pitkällä, että langoittelua olisi päässyt kunnolla harjoittelemaan. Vakavampi puute on itselläni, koska materiaalia kyllä olisi, mutta en ole edennyt sen kanssa kuten olisi pitänyt.

Omista puista myöhemmin lisää juttua.

Olimme suunnitelleet, että voisimme sunnuntai-iltana käydä vielä keräämässä pari puuta, jos suinkin jaksamme. Chris kerää valtavan määrän puita joka vuosi, lehtikuusia hän kertoi keränneensä viime vuonna 800-900.

Meillä on ollut erityisesti männyissä hävikkiä, ja halusimme nähdä kuinka ammattilainen  puut kerää. Tämä oli tärkeä kokemus. Kävi ilmi, että hävikkimme ei ole ainakaan keräämisestä kiinni, se meillä on riittävän huolellista. Hävikki johtuu siis luultavasti jälkihoidosta ja ehkä puutteellisesta suojauksesta ensimmäisenä talvena. (Kiinnostuneille tiedoksi, meillä on luvat kunnosa keräämiseen kyseisellä paikalla.)

Työpaja oli järisyttävä kokemus. Tatolle suurkiitokset kaikesta vaivannäöstä. Meillä oli mukana oikein kuvaaja, Markus, jonka kuvia ovat kaikki tässä olevat viimeistä lukuunottamatta. Kiitos Markus, hyviä kuvia!

Carmona

Tein carmonalle lehtien poiston ja vähän leikkelyä, ja ajattelin että paras kuvata saman tien. Normisti tästä ei saa oikein mitään käsitystä, koska kasvu on niin tiheätä.

Pari kuvaa lisää:

Viimeisestä kulmasta runko on minusta paras, mutta muusta rakenteesta ei saa paljon käsitystä.

Teknisesti kuvat ovat aika ok, paitsi viimeisessä terävyysalue on loppunut kesken. Aika ok on kyllä aika kaukana hyvästä. Kaikki on tarkennettu liian taakse. Tämä on klassinen bonsaikuvaajan virhe, kun tarkentaa runkoon, lehdet edessä ja takana jäävät epätarkoiksi. Jos olisin tarkentanut rungon alaosaan, se olisi varmaankin parempi. Tarkentaa pitäisi siten, että tarkin kohta on hieman rungon edessä, jotta etualan lehdistä mahdollisimman suuri osa on tarkkoja. Rungon pitäisi olla tarkka myös, se on puun pääasia.  Takaoksat saavat jäädä hieman epätarkoiksi, se on kaunista ja lisää syvyysvaikutelmaa. Jos valoa on yllin kyllin, koko puunkin saa teräväksi, käyttämällä pientä aukkoa. Minua se ei niin miellytä.

Tilt-shift objektiivi olisi usein ihan käyttökelpoinen puita kuvatessa, sillä saisi terävyysalueen tason muutettua vinoksi, jolloin terävyysalue voi kulkea esim. rungon tyven ja pääoksien kautta. Saman vaikutelman saisi kunnolla aikaiseksi suuren negakoon filmikameralla, mutta se on kyllä tosi aikaa vievää.

Aukko oli 8. 11 tai 16 olisi ollut ehkä parempi, olisi tullut koko puu terävänä. Salaman potku ei riittänyt pienempään aukkoon. Toinenkin salama minulla on, mutta en välittänyt virittää sitä. Tuo on kuvattu kuvausteltassa niin, että salama posottaa teltan valkoiseen kattoon. Salamassa on myös pieni valkoinen muovilärpäke, jonka saa esiin, ja sen avulla valosta pieni osa menee suoraan edestäpäin puuhun. Hyvä kombinaatio.

On ollut aikeissa ostaa 60mm opiska puiden kuvaukseen, mutta onneksi se on jäänyt. Nyt käytin huvikseni uutta hankintaa, suuren ja mahtavan Neuvostoliiton tuotosta, 58mm f2 Helios-44M. Kinokoon linssi, crop-kennolla vastaa 93mm linssiä, joka onkin aika hyvä muotokuvapolttoväli. Ei ikäloppu, alle 40! Vuodelta 80. Oikein kivaa jälkeä minusta. Tämä linssi maksoi 25 euroa. Puiden kuvaukseen ei kummoista kalustoa tarvita. Kun ostaa kameraansa M42 adapterin, Ebay on täynnä toinen toistaan kiinnostavampia objektiiveja.

EDIT:
Foorumin Paapise Masa teki hienon virtuaalin: