Siroliuska-araliani. Tämä on vanhimmasta päästä kasvejani, toistakymmentä vuotta minulla ollut. Pikkuhiljaa - todella hiljaa - siinä tapahtuu muutosta. Aikoinaan runko oli aivan tasapaksu tikku, nyt se on sentään vähän paksumpi alapäästä. Yleensä näille kasvatetaan ilmajuuria, minä en niistä juuri välitä. Tarkoitus on kasvattaa puulle kaksi oksaa ja latvus, ja saada siitä "puumainen". Oksat ovat jo paikallaan, mutta tuo alempi oksa ei vain suostu paksunemaan, toinen oksa sen sijaa paksunee koko ajan. Voipi olla, että jossain vaiheessa pätkäisen tältä tuon latvan pois, ja kasvatan toisen oksan jostain haarasta uuden latvan. Tulisi myös runkoon vähän elämää.Joskus vuosia sitten tällä oli aika valmis nebari, mutta sitten sille tapahtui jotain. Arvaamattomat luonnonvoimat nimeltänsä Onni ja Amanda iskivät. Meillä oli silloin kaksi kissaa, ja ne päättivät käyttää tätä ruukkua vessanaan. Puu likimain kuoli ennen kuin huomasin asian. Se kurtistui kasaan, ja liotin sitä vedessä pari päivää, kunnes se oli taas normaalin näköinen. Kaikki juuret kuolivat. Yllättäen puu toipui tästä.
Annan tämän aina kasvattaa jonkinlaisen lehtisetin, niin että jokaisessa pienessä oksassa on 3-5 lehteä. Sitten poistan keikki lehdet, ja katkaisen oksat niin että niihin jää kaksi kasvupistettä. Vähitellen puu sitten haarautuu.
Shefflera on siitä erikoinen kasvi, että se viihtyy jopa sisällä. Se ei koskaan loukkaannu, kun sitä siirrellään sisään ja ulos, vaan pienen tauon jälkeen jatkaa tasaista kasvuaan. Ulkona se viihtyy suorassa auringossa, ainakin joitakin tunteja päivässä. Mitenkään erikoisen näköinen puuni ei ole, mutta en ole koskaan nähnyt hyvän näköistä Shefflera-bonsaita. Fukubonsain versioissa on jotain ideaa, mutta eivät nekään kovin kiinnostavilta näytä minun silmääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti