Tuija

Alkajaisiksi linkki hyvään tuijajuttuun. Kannattaa tsekata!

Sitten viime kerran on tapahtunut sellaista, että taakse löytyi nätisti oksa antamaan syvyysvaikutelmaa. Myös vasemmalle ylös löytyi oksa, kun vähän pengoin latvatupsua.

Haeskelin vähän kuvia tuijabonsaista, ja kyllähän niitä löytyy todella hienoja. Tuijalle voi halutessaan helposti kasvattaa tiheät oksapilvet, mutta minua viehättävät eniten sellaiset, joissa tuijan ilmava kasvutapa tulee esiin. Ei oksien tarvitse olla tuolla tavalla resuisia kuitenkaan :D. Voisi tänä kesänä vihdoin valita sekundaariset oksat.

Muutama sana tuijan leikkaamisesta.

Kuvassa oikealla tuijan verso, vasemmalla Chamaecyparis obtusa, joka on hyvin saman tyyppinen.

Yleensä bonsaita leikellään siten, että oksaan jää kaksi kasvupistettä. Lehtipuilla nämä ovat lehtiä, joiden tyvellä on silmu lepotilassa. Tuijan kohdalla asia on vähän monimutkaisempi. Versot lähtevät tuossa suuntiin vasen, vasen, vasen-oikea, vasen, oikea, vasen, oikea jne. Jotta oksa haarautuu, oksaan pitää jäädä kaksi eri suuntiin osoittavaa kasvupistettä. Alin kohta jossa tuo toteutuu on kohdan vasen-oikea yläpuolella.

Johtaako tämä sitten miellyttävään kasvutapaan, on kokonaan toinen juttu. Käytännössä riittää, että versoa typistää jotenkin, jolloin se tekee uusia silmuja, ja näistä voi sitten valita sopivat.

Lisäksi tuijalla on hyvin voimakkaasti kasvavia versoja, joilla puu kasvaa korkeutta. Ne voi leikata suoraan pois, koska niiden kasvutapa ei sovellu bonsaille.

Yleensä bonsaista leikataan pois kasvu, joka osoittaa alaspäin tai voimakkaasti ylöspäin. Tuijalla versot ovat enemmän tai vähemmän roikkuvia, lukuun ottamatta pituuskasvun versoja. Minusta se kannattaa hyväksyä. Olisi hienoa, jos yksittäiset versot näkyisivät aika selvästi, ja versot kasvaisivat oksissa kerroksittain.

Lehmus

Viimevuoden ostos Wenddorfilta. Tämä on ainut puu Saksan hankinnoista, josta joudun sanomaan, että se oli huonossa jamassa. Puu kyllä kasvoi viime vuonna, mutta ruukku oli oudon raskas ja pinnalla kasvoi maksasammalta, joka on aina merkki liiallisesta märkyydestä. Olisi pitänyt istuttaa uusiksi jo viime kesänä. Juuristo oli nyt aika huonossa kunnossa. Maa-aines oli melkein pelkästään orgaanista tavaraa, niin mujua etten oikein saanut edes käsitystä mitä se on. Arvaukseni on, että nämä eivät kasva taivasalla, vaan kasvihuoneen tapaisissa tiloissa. Muutoin en voi ymmärtää kuinka tuollaisella maa-aineksella kasvatus onnistuisi.

Lehmuksen silmut alkoivat turvota jo ainakin kuukausi sitten. Uusia pieniä silmuja tuli sinne tänne. Versojen kärkisilmut ovat valtavia, ja poistin ne kaikki. Katsoin että jokaiseen versoon jää kaksi kasvupistettä. Kärkisilmu erittää auksiinia, joka on jarru muille silmuille. Kun kärkisilmun poistaa, pienet silmut aktivoituvat ja uusia silmuja alkaa syntyä sinne tänne. (Tuolla asiaa apikaalidominanssista.) Lehmuksella kärkisilmuissa oleva kasvu on suurta ja karkeata, eikä sillä tee mitään bonsaikasvatuksessa, paitsi jos on aikeissa paksuntaa runkoa ja kehittää nebaria. Tämän yksilön kanssa en näe sellaista tarvetta ollenkaan, tässä mennään suoraan muotoiluosastolle. Bonsai-kasvu asuu pienissä silmuissa.

Nyt istutus läpäisevään maa-ainekseen, Eco-gripin, akadaman ja kissanhiekan seokseen. Alkuperäinen seos oli liian kuivaa, joten ripottelin pinnalle hieman kissanhiekkaa suurimpia huokosia tukkimaan.

Aina menee kuvat jotenkin pieleen, nyt ei näy kunnolla oikeanpuoleinen alaoksa. Tässä vähän häiritsee tuo kohta joka kasvaa suoraan ylöspäin, toisesta mutkasta eteenpäin. Se päättyy neljän oksan haaraan, josta jo viime kesänä poistin muutaman oksan. Kaksi pitää vielä poistaa, mutta en ole osannut päättää mitkä. Ilmeisesti suoraan ylöspäin kasvava olisi jonossa ensimmäisenä lähtemään.

Suoran kohdan voisi myös katkaista, yllä olevassa kuvassa on merkki. Lehmuksen oksat ovat pehmeitä ja helppoja taivuttaa, joten luulisin että onnistusi taivuttaa koilliseen kasvava oksa uudeksi latvaksi. Aika rankka taivutushan se olisi, noin 90 astetta. Onko mielipidettä? Haittaako suora pätkä?

Viinivaahtera

Hätäinen räpsy viinivaahterasta, koska pian lehdet ovat valtavia.

Ostettu vuonna 2014, vietti ensimmäisen vuoden kylmälavassa maahan istutettuna. 2016 keväällä istutus isoon muoviruukkuun, maa-aineksena kissanhiekkaa, karkeaa moler-savea ja lecasoramurskaa. Tämä toimi loppukesään asti, sitten alkoivat perinteiset yliruukutuksen ongelmat. Maa-aines alkoi vettyä, ja ruukku painoi kuin synti. Nostin puun ruukustaan. Pohjaa kohti maa-aines oli aivan vettynyt, ja juuria oli alkanut kuolla. Latoin koko hoidon tuollaiseen kuitukangassäkkiin ja säkki maata vasten.

Nämä säkit ovat toimivat todella hyvin silloin, kun maa-ainesta on liikaa suhteessa puun vedenkulutukseen. Pitää kirjoittaa joskus koko tämä asia auki. Idea kuitenkin on, että säkkiin ei maa-ainekseen jää pohjalle koskaan vesipatjaa, vaan vesi johtuu maahan. Säkissä vaahtera alkoi toipua samoin tein, vaikka ei paljon uusia lehtiä tehnytkään enää loppukesästä. Talvi taas kylmälavassa, ja nyt nyt kasvu on todella hienoa. Säkissä menee vielä tämä vuosi, ensi keväänä sitten kaiken järjen mukaan istutus ruukkuun.

Oudosti ensimmäiset lehdet ovat kauniita itämaisen tyyppisiä, kuten A. japonicumilla. Myöhemmin lehdet muistuttavat enemmän meikäläistä vaahteraa.

Sembra

Toinen sembra on kasvanut isossa lammikkoruukussa ja karkeassa  (6-10mm) moler-savessa pari vuotta. Kovasti kiinnosti, että mitä sieltä löytyy. Istutus tuli eteen pakosta, koska ruukun seinät alkoivat hajota. Kaksi vuotta ruukku kesti käytössä, ja se on vähän.

Koko ruukun alempi puolikas oli täynnä juuria, ja vaikkei tuosta kuvasta näy, uuteen kasvuun lähteneitä juurenkärkiä on valtavasti. Kaksi viime kesää on ollut kylmiä ja märkiä, ja tämä kombo tuntui toimivan tällä männyllä, eli ritiläruukku ja karkea maa-aines.

Moler-savi on muuten turhan paljon vettä imevää tavaraa, ruukkuun se on hyvä lisäämään maa-ainekseen jäävän veden määrää. Luulisin että se toimii pitkälti samalla tavalla kuin akadama tässä suhteessa. Juopoille se soveltuu hyvin, eli esim. tuijille, okakuuselle, vaahteroille, mutta vähän vettä kuluttaville se on vaarallista. Esim. männyille olen nyt laittanut kissanhiekkaa noin 20% maa-aineksesta, eniten siksi, että olen tykästynyt siihen, että kastelutarve näkyy. Kissanhiekka menee vaaleaksi kuivuessaan.

Lyhensin muutamaa paksua juurta niin, että niihin jäi vielä reilusti uusia juurenkärkiä. Uudeksi ruukuksi tuli noin 2 litran muoviruukku, mikä on edistystä edelliseen noin 4-5 litran ritiläruukkuun. Saa nyt olla siinä ainakin 2 vuotta.

Tällä oli alunperin suunnitelmana semicascade, jossa runkon ylöpäin kaartuva osa joutaisi pois, ja jostakin noista oikealle kasvavista pikkuoksista tulisi uusi latva.

Sitten on pystykasvuisempi suunnitelma, suunnilleen tuo:

Viherbonsain versio piruuttaan, siinä erona on puun istuttaminen sen verran korkeammalle, että oikealle lähtevät juuret tekisivät mutkan rungon kanssa. Hyvä ajatus.

Viimeiseksi sitten epärelistisin suunnitelma. Olisi hieno liike ja kapenema, mutta aika paljon pitäisi saada kasvua aikaiseksi taakse ja oikealle, jotta se puoli rungosta säilyisi hengissä.

EDIT!

Salo räväytti piirroksen aiheesta. Upea..

Pystysiköhän juuriin saamaan jotenkin lisää massaa, esim halkaisemalla niitä ja levittämällä varovasti. Tämä optio täytyy pitää mielessä.

Haavan juuria

En ole tainnut koskaan kuvata haavan juuria, joten siinä.

Campestre

Kylmälavassa talvehtineita vaahteroita, joita pääsee jo istuttamaan.

Viime kesänä ostettu Acer campestre.

Tästä suunnasta ei juuri näy käänteinen kapenema. Hieno tyvi näkyy huonosti. Yläosan kasvu on turhan suoraa ja tasapaksua. Pitäisi oikeastaan langoitella koko kapistus, jotta saisi käsityksen mitkä oksat tulevat jäämään. Ajattelin antaa tämän kasvaa muutaman vuoden aika villinä, jotta runko kehittyisi. Siksi ylisuuri ruukku.

Ostin viime kesänä myös muutaman Acer palmatum "kotohime" -taimen. Kasvutapa on todella hieno. Normisti vaahteroilla on aina kaksi silmua vastakkain, mutta tällä on 2,3,4, tai kokonainen rinki silmuja vieri vieressä.  Annan toistaiseksi kaikkien kasvaa, jotta runko paksunee. Tai ehkä pitäisi karsia silmut niin, että yhteen kohtaan jää aina yksi? Jottei oksiin tule rumia paksuja kohtia.

Yritin taivuttaa pari milliä paksuja oksia mutkille, jotta muoto olisi valmiina, kun otan pistokkaita. Ei onnistu. Ohuetkin oksat napsahtavat poikki. Oksat pitäisi ilmeisesti taivuttaa jo keskikesällä, kun ne ovat vielä pehmeitä.

Tämä on lajike, joka oikeasti soveltuuu mame-kokoon, eli sellaiseksi puuksi, joka on ruukkuineen max 10 cm korkea. Hoidon kannalta ne ovat kyllä aika hankalia.

Ensimmäisiä istutteluja

Kylmälavassa alkavat japaninlehtikuuset ja vaahterat olla valmiita istutukseen. Lehtikuuset eivät oikeasti kumpikaan kaivanneet istutusta, niiden ruukut vain olivat niin rumat että halusin päästä niistä eroon. En siis leikannut juuria paljonkaan, vain sen verran että puut mahtuivat uusiin ruukkuihin. Kumpikin taitaa mennä loppujen lopuksi hieman pienempään ruukkuun.

Tein tälle pientä taivuttelua ja perusleikkelyä. Levitin viime keväänä juuria vähän levälleen, mutta se ei tainnut olla hyvä juttu. Korkeampi nebari näytti paremmalta.

Tällä on kaksi uhrioksaa. Haluan runkoon noin sentin paksuutta lisää. Luulen että se tulee noin kolmessa vuodessa, kun alaoksat saavat rehottaa vapaasti.

Trooppisen puiden leikkauksesta

Katselin Ryan Neilin videon Spring Fundamentals, todella suositeltava pätkä muuten. Siellä on opettavaista juttua monesta asiasta, mutta yksi mistä oli minulle todella paljon hyötyä oli leikkaaamisen aikataulu.

Lehtipuilla (ulkona) aikataulu menee siten, että kasvua voi leikata, kun edellinen kasvu on kovettunut (hardened). Tässä vaiheessa lehdet eivät enää ole pehmeitä, vaan niiden pinnalle on kehittynyt vahakerros ja ne ovat saavuttaneet täyden kokonsa.

Lehtien teko on puulle iso rasitus, ja hetken aikaa puun energiatalous on miinuksella. Kun lehdet ovat kovettuneet, ja puu alkaa valmistautua seuraavaan kasvupyrähdykseen, energiatalous on taas plussalla. Tässä vaiheessa puuta voidaan leikata. Miten lienee mahdollista, etten ole koskaan törmännyt tähän tietoon? Olen leikannut esimerkiksi haapaa aivan liian usein. Puu kehittyy leikkaamalla, ja luonnollisesti leikkauskertoja tahtoo saada puulle niin monta kuin mahdollista vuodessa. Liika on kuitenkin liikaa, luulen että yksi leikkaus kevätkesällä ja toinen syksyllä lehtien pudottua olisi hyvä tahti.

Trooppisista piti puhua. Olen yrittänyt miettiä miten tuo energiatalouden ajatus käännettäisiin trooppisille puille. Joskus puut reagoivat leikkuuseen todella hyvin, ne lykkäävät nopeasti uuden oksan jokaisesta silmusta. Joskus sitten taas leikkaus tapahtuu väärään aikaan, ja vain kärkisilmut lähtevät kasvuun, ehkä nekin hitaasti. Haarautuminen ei silloin parane, ja jonkin ajan kuluttua uloin kasvu on leikattava pois.

Trooppisetkin puut kasvavat pyrähdyksissä. Puu lykkää uutta versoa vähän joka puolelta. Kun tämä kasvu on loppunut, ja lehdet ovat täydessä mitassaan, seuraa pysähdys. Sinä aikana kasvatetaan ehkä juuria, tai sitten vain kerätään sokereita energiatalouden kohentamiseksi. Ehkä silloin, kun seuraava kasvupyrähdys on aluillaan, on oikea hetki leikata?

Minulla on tässä lähinnä mielessä fiikukset, carmona ja kiinanlikusteri.

Kommentoikaa, kiitos.

Talvehdituksesta

Tuli sopivat kelit talvehdituksen käsittelyyn.

Saimme joku aika sitten kunnon esimakua talvesta, mittari käväisi alle -15 asteessa. Yhtenä yönä tosin vain oli noin kylmää. Luntakin saatiin, ja Helsinki oli hetkisen kaunis. Mutta eihän se sellaisena säily. Palatiin takaisin syksyyn.

Kotimaisten puiden laatikon pidin auki, ja annoin lumen sataa sisää. Parasta olisi, jos lumeen varastoitunut kylmä pitäisi lämmöt laatikossa nollan tietämissä tai alle kevääseen asti. Uutena asiana laitoin talvehdituslaatikon päälle pressun. Tarkoitus olisi estää ylenpalttinen jään ja lumen kertyminen laatikkoon.

Nyt alkoi sitten lämpöjakso.

Laatikot pitää avata, jos lämpötila on pysyvästi plussan puolella. Muuten havut kärsivät ja voivat kuolla. 

Tähän pitäisi ehkä lisätä eristettä seiniin ja kennolevy kanneksi.

Laatikot on silloin pakko avata. Syy on havupuissa. Kun lämmöt ovat laatikossa useita asteita plussan puolella, havupuut alkavat yhteyttää ja tarvitsevat valoa. Lehtipuut eivät tarvitse mitään niin kauan kuin lehdet eivät aukea.

Valoa ei tarvita paljon, normaali päivänvalo riittää hienosti. Yhteyttäminen on hyvin vähäistä, puut eivät esimerkiksi kasva. Tai ainakaan niiden ei pitäisi. Täydellinen pimeys on kuitenkin havuille vaarallista, jos ollaan plussan puolella.

Kolmas talvi kylmälavassa, ja nyt se on TÄYSI. 

Herkemmille puille tarkoitetussa kylmälavassa oli vasta kennolevy päällä, ei styrokseja. Mittari kävi lavassa -3.8 asteessa (ulkona -15). Jos noin kylmät jatkuvat pitempään, lämpötila tippuu lavassa vielä muutaman asteen. Ulkomaanelävät uskoivat vasta tässä vaiheessa, että talvi on tullut. Loputkin japaninvaahterat luopuivat lehdistään, samoin japaninjalava.

Kun pakkaset loppuivat, kylmälavassa mentiin saman tien plussan puolelle. Silloin pitää styroksit ottaa pois lavan päältä, jos puiden joukossa on havuja. Läpinäkyvä kennolevy on ok pitää päällä, mutta sen pitäisi olla raollaan, jotta ilma vaihtuu. Nyt kun lämmintä näyttää piisaavan, poistin kennolevynkin joksikin aikaa.

Tuo kennolevy tekee talvehdituksen sikäli helpommaksi, että sen alla havut saavat valoa. Pitäisi virittää sellainen kaikkien laatikoiden päälle. Samoin tein voisi kaikista laatikoista tehdä kylmälavoja, eli lisätä seiniin styroksia eristeeksi. Tuskin se kotimaisiakaan puita haittaa, että ne välttyvät kaikkein kovimmilta pakkasilta. Lavat voisi pitää auki liki koko talven, jotta puut tajuavat kuitenkin, että on talvi, eivätkä lähde kasvamaan liian aikaisin.

Talvehditusratkaisuja voi olla monenlaisia. Kylmälava on vanha keksintö, jolla on aika määrätty merkitys. Idea on eristää kasvit ulkoilmalta kovimpien pakkasten ajaksi. Kylmä se on siksi, että siellä ei ole lantapatteria tuottamassa lämpöä. Jos sellainen on, puhutaan lämpölavasta. Sitä käytetään vihannesten kasvatuksessa, ja sillä voidaan pidentää kasvukautta useita kuukausia. Kylmälava on pohjaton laatikko, jossa on läpinäkyvä kansi. Se on edelleen kylmälava, vaikka seiniin lisätään eristystä ja läpinäkyvä kansi peitetään huippupakkasten ajaksi, perinteisesti puulevyillä, tai esim. styroksilla. Lämmöntuoton hoitaa maa.

Kun puhutaan talvehtimisesta, puille voi käyttää 4-portaista luokittelua.

1. Trooppiset
2. Viileää haluavat, mutta ei pakkasta
3. Kunnon talvi, mutta ei meikäläisiä pakkasia
4. Meikäläisen talven suojattuna kestävät. 

Tatolla on loistava järjestely, jossa ilmeiseti onnistuu talvenarkojen kategorian 2 lajien talvehditus parvekkeella. Tämä on iso juttu harrastuksen kannalta, mahdollisuus hoitaa puita parvekkeella vuoden läpeensä avaisi harrastuksen kokonaan uudelle harrastajakunnalle.

Taton systeemin termostaatin voisi varmasti säätää myös -5 asteeseen kategorian 3 puille.

Kategorian 2 kasveja voisi ehkä talvehdittaa myös lisäämällä perinteiseen kylmälavaan lämpökaapeli maan alle, jolloin lavan ehkä pystyisi pitämään termostaatilla plussan puolella.

Pakkasvahti on lämpökaali, joka alkaa lämmittää kunnolla vasta kun lämpötila uhkaa mennä miinukselle. Se voisi myös toimia.

Tässä lähestytään lämmitettyä kasvihuonetta.

Fiikuspäivitys

Fiikus on saanut kasvaa 8 kuukautta aika rauhassa. Latvaa on ollut pakko leikata, koska muuten yläoksat paksunevat liikaa. Alimmalle oksalle en ole tehnyt mitään, ja se onkin nyt yhtä iso kuin koko muu kasvi. Yllä käytössä laajakulma, joka vähän vääristää mittasuhteita.

Tyvi on kehittynyt hienosti, tuossa kuva helmikuulta:

Normaalisti tyvellä on teltta.

Istutin puun helmikuussa. Sen jälkeen kesti useita kuukausia, ennen kuin ilmajuuret lähtivät taas kunnolla kasvamaan. Ruukun pitää olla täynnä juuria, ennen kuin ilmajuuret kasvavat kunnolla.

Toka oksa, yllä kuvassa alin oikealla, on kasvanut turhan samalla korkeudella kuin alaoksa. Runko muodostuu oikeasti kolmesta rungosta, ja oksa on tuotu runkojen välistä tällä puolle. Se ei ole vielä aivan lopullisesti fuusioitunut paikalleen, joten yritin vähän siirtää sitä. Mieluiten olisin pannut sen alaoksan alapuolelle, mutta ei onnistunut, se näytti vielä enemmän samassa tasossa kasvavalta. Suunnitelma B, nostin oksaa pari senttiä. Kaiversin Dremelillä puuta pois sekä rungoista että oksasta, ja hirtin oksan paikalleen nippusiteillä.

Juurten kasvu teltassa on naurettavaa. Tarkoitus olisi, että juuret lähtisivät säteittäisesti rungosta, ja tämän puun kohdalla haluan, että pintajuuria on koko ruukun alalta. Huvittaisi kuitenkin katsoa, mitä tuosta tuosta kasasta oikein kehittyy. Juurethan fuusioituvat yhteen aika nopeasti.