tiistai 13. lokakuuta 2009

Sammaleen merkitys

Olen viime vuosien aikana alkanut aktiivisesti kasvattaa sammalia bonsairuukuissa. Niistä ollaan ulkomaisilla keskustelupalstoilla montaa mieltä. Sammalia syytetään ilmankierron estämisestä bonsairuukussa, piilopaikan tarjoamisesta tuholaisille yms. Suurin osa harrastajista taitaa kuitenkin pitää sammalista ainakin esteettisistä syistä.

Olen alkanut pitää sammalta todella hyödyllisenä, erityisesti pienessä ruukussa. Tässä katajanpistokas:
Ruukussa oleva maa ei ole kohollaan keskelle, vaan sammalta on todellakin aika paljon. Kasvualustaa on ruukussa ehkä puoli desiä, ja sammalta toinen mokoma. Jos tuollainen mitätön määrä maata on suorassa auringonpaisteessa, se kuivuu muutamassa tunnissa täysin vedettömäksi. Kun ruukussa on noin paljon sammalta, se ensinnäkin sitoo itseensä vettä erittain paljon, ja toimii hyvänä vesivarastona. Se ei kokemukseni mukaan koskaan estä ilman kiertoa maa-aineksessa, vaikkakin varmasti hidastaa sitä. En yleensä pidä sammalta noin paljon, vaan ruukussa on 2-4 mätästä, jotka peittävät pinta-alasta esim. 1/3 tai puolet.

Sammal tasaa kosteutta maa-aineksessa, ja tarjoaa näin hajottajille paremmat olosuhteet. Kuorike maatuu sammaleisessa ruukussa huomattavasti nopeammin kuin avonaisessa. Kaikkein villeimmin ovat fiikukseni kasvaneet silloin, kun ne on istutettu pelkkään vähän kompostoituun kuorikkeeseen, ja sammalilla onnistuu tasaisen kosteuden ylläpito. Fiikukset kasvavat kuin hullut, kunnes kasvu tyrehtyy. Silloin on syytä katsoa mitä ruukusta löytyy - usein pinnalla olevien kuorikkeen kappaleiden alla on vain jotain pientä hitua ja juuria. Tässä vaiheessa fiikus pitää istuttaa heti, sillä juuret kuivahtavat tavattoman helposti ilman maa-ainesta, ja puun kasvu tyssää taas siihen joksikin aikaa.

Istutan fiikukseni usein syksyllä, kun tuon ne sisään, ja jos talvi menee hyvin, keväällä ruukuissa ei ole enää paljonkaan kuoriketta. Erityisesti F. benjamina kumppaneineen tuntuu nauttivan hajoavasta kuorikkeesta. F. retusa/microcarpa ei ehkä niinkään - lisäksi tuntuu siltä, että liian vähän kompostoitu kuorike on suorastaan myrkkyä sille.

Kastelen ulkokasvit aika reippaalla kädellä. Jos multa on päässyt kovin kuivaksi, se tahtoo lähteä liikkeelle, vaikka käytänkin letkun päässä hienojakoista suutinta. Sammalmätäs auttaa tässä paljon, sillä se vettyy heti ja painollaan sitoo maa-ainesta. Annan usein lannoitteen perusteellisen kastelun jälkeen tavallisella puutarhakastelukannulla ilman suutinta, jottei sitä roisku minne sattuu. Kun ruukussa on mätäs tai pari sammalta, lannoiteveden lorauttaminen niiden päälle ei sotke maa-ainesta. Sammaleet eivät näytä loukkaantuvan lannoitekylvyistä.

Ulkopuille sammalia saa kallioilta, hiekkateiltä, asfaltilta jne. Pyrin yleensä keräämään hyvin pienirakenteista sammalta, ja mahdollisimman ohuina levyinä. Tiedossani on muutama paikka, josta saa vuodesta toiseen kerättyä kauniita pieniä sammalmättäitä.

Avonaisella ja aurinkoisella paikalla kasvavat sammaleet sopivat ruukkuun paremmin kuin metsäsammaleet. Ne pysyvät usein tiiviinä kauniina mättäinä, kun taas metsäsammaleet lähtevät kasvamaan joka suuntaan, ja muodostavat sekavan maton.

Sisätiloissa tilanne on toinen. Aurinkoisen paikan sammaleet menestyvät joten kuten metallihalogeenilamppujen alla, kunhan pysyvät märkinä. Tosin ne saavat nopeasti lisää pituutta. Loisteputkien alla eivät sen sijaan menesty helposti muut kuin metsäsammaleet, jotka ovat sopeutuneet varjoon.
Kuvan sammal pääsi kuivahtamaan joku aika sitten, siitä nuo rumat valkoiset latvat. Kaunista tiivistä sammalmätästä tämä sammal ei teekään. F. b. tuntuu siitä pitävän.

2 kommenttia:

  1. Tämä auttoi todella paljon! Itse omistan ficuksen ja harkitsen sammalen istuttamista. Ensi keväänä aion istuttaa rauduskoivusta bonsain. Kiitos oppaasta ja pidä hyvää työtä yllä!

    VastaaPoista

Anonymous comments allowed because of public demand.