Ficus b.

My F. Benjamina has been under metal halide spot lights for a few months now, and the change is huge.

I needed more compact growth, and things look very promising.

I did let it grow free for a few weeks, but there was not much better ramification. I lost some taper too, but did get some trunk thickness. Now I try to get even growth by cutting top 10 times more than lower parts. Now there seems to be nice new growth everywhere.

This one has two 70W lights, directed to the 2 lowest branches.

When lowest branches are  vigorous enough, I try to shorten them, and also perhaps let the tree grow little higher.

I want much wider base, and I thought I will get it for sure, because there is a stone under the tree. Strangely enough, base seems to get higher, not much wider. Beats me why.

Carmonan lehti

Aika huima on Carmonalla lehtien kokoero loistareiden ja MH-lamppujen alla kasvatettuna.

Tuohan on kuin eri kasvi. Loistareiden alla lehdet ovat 2-4 senttisiä, MH-lamppujen  alla sentin molemmin puolin.

Ficus retusa

Taitaa olla niin, että tätä ei ole tullut näytettyä.

Vaiheessa toki vielä, mutta ehkä siinä alkaa se ajatus tulla esiin. Tuollainen hollow split trunk tms. Runko pitää kaivertaa ontoksi toki ensin. Mallsai alkuperää, kaikki oksat on thread graft-tekniikalla tehty. Yhdestä oksasta tuli uusi latva. Lehdet ovat vain 1-2 senttisiä, mutta kun versoihin tulee lisää pituutta, ne kasvavat nopeasti noin 5-senttisiksi.

Pääsisi kuvan kannalta paljon pitemmälle langoittamalla kaiken. Tämän ei voi enää antaa rehottaa hirveästi. Kun jokaisessa versossa on sanotaan 5-6 lehteä, teen lehtien poiston ja jätän kaksi kasvupistettä per verso. Kerran pari kertaa vuodessa ehkä, mutta aina vasta sitten kun kasvua on tarpeeksi ja kasvu on voimakasta. Samalla langoitus.

Puu pitää saada edelleen kompaktimmaksi. Langoittelen oksat siksakille, jotta kasvu tulee lähemmäs runkoa. Se lisää myös uusien silmujen syntymistä. Korkeutta ruukun reunasta on nyt 15 senttiä. Viimeisestä 5 sentistä voisi päästä eroon langoittelemalla. Mame houkuttaa, eli max. 10 senttiä, mutta kyllä se on hirveän pieni koko F. retusalle. 15 senttiä vaikuttaa nyt ihan hyvältä koolta. Siinä on vähän pelivaraa. Alaoksan massiivisuus istuu huonosti mameen, mutta onhan se silti mahdollista.

Ilmajuurista vain yksi on saanut kasvaa, koska se tuntuu vähän lisäävän rungon leveyttä. Jossain vaiheessa, kun puu alkaa olla valmiimpi, voisi antaa muutaman perinteisen ilmajuuren kasvaa oksista. suoraan alas. En juuri perusta niistä, ja ne johtavat nopeasti oksien käänteiseen kapenemaan, mutta kyllähän ne istuvat fiikukselle. Sellaisen voi antaa kasvaa jonkun aikaa, sitten se pitää katkaista.

Tämä kasvaa 4:n loisteputken alla. Halvimmat Bilteman valkoiset putket. Retusalle sanoisin että valon määrän puolesta tämä riittää.

Haapa

Pientä kehitystä. Olen tämän kesän noudattanut Walter Pallin ohjetta, että puun annetaan kasvaa niin kauan, että uudet oksat puutuvat kunnolla, ja leikataan sitten rajusti takaisin samaan vanhaan muotoon. Näitä leikkuita taisin tehdä kaksi kesän aikana. Tämä siis poikkeaa tavasta, jossa versot typistetään kahteen lehteen aina kun esim. 8 lehteä on kasvanut.

Tuossa joku räpsäisy kesältä siitä, miltä tämä on enimmäkseen näyttänyt:

Latvan alla vasemmalle osoittava oksa ekassa kuvassa voisi hyvin olla latva, taivutettuna oikealle. Sen myötä koko puu pienenisi. Pitää ensin langoitella koko puu huolellisesti, ja miettiä etupuolen hienosäätöä. Äkkiseltään puun pienentäminen tuntuisi parannukselta, mutta aika paljon saavutetusta oksien rakenteesta menetettäisiin, kun niitäkin pitäisi typistää.

Taakse pitää saada reippaasti lisää kasvua. Ihan keskellä näkyy pikkuoksa, joka saa kasvaa rauhassa.

Pannaanpa taas Salon virtuaaali johon suurinpiirtein tähtään.

Ficus benjamina

Pääsin muokkaamaan tätä fiikusta. En pysty sanoin kuvailemaan, minkä arvoista minulle on tuo alimman oksan kasvu. Se kasvaa siinä kuin latvakin. Tällä on nyt 4 kpl 70W monimetallispottia, joista kaksi osoittaa tuohon alimpaan oksaan. Spotteja on vain 7 kpl :-/. Mikään koskaan riitä mihinkään. 

Jätin alaoksaan tarkoituksella aika paljon lehtiä, jotta saisin sen selvästi paksummaksi kuin seuraavan.

Hameen alla kehittyy toivittavasti lisää uskottavuutta tyvelle.

Viinivaahtera

Acer circinatum chopped. Horrifiying thing to do, really. I left one small branch on the back and there is one new small branch, visible at the left. These make me feel a little bit more confident.

I built a cold frame for this fat little thing today. Well its not THAT fat, there is room for others too.

Karmeata tämmöinen puun runtelu, mutta parhaan ymmärrykseni mukaan menen. Nyt puulla on energiaa hyvin varastossa. Se on tässä kuukauden aikana tehnyt pienen oksankin. Yhden oksan jätin, jossa on silmuja, henkivakuutukseksi.

Aikoinaan opin, että oksat katkotaan niin, että niiden kohdalle jää kuoppa. Nykyisin ainakin vaahteroille suositellaan, että tapit veistetään vähän pyöreiksi, siis ulospäin, jotta parantuessaan haava lisää puuhun muotoa. Ehkä muutama milli liikaa jäi alempaan oksaan.

Semmoisenkin asian luin, että runkoa ei kannata katkaista viistoon, koska ei voi tietää minne uusi latva kasvaa. Vasta kun tiedetään missä uusi latva on, leikataan tappi vinoksi.

En yleensä käytä suojavahoja, mutta tämän kohdalle teen sen mitä pystyn. Kyllähän se näyttää siltä, että jotain on yritetty.

Pinus mugo

Vuorimänty jonka ostin joku aika takaperin. Huono kuva, sori, laiska kuvaa kännykällä. Tyvestä 7-8 senttiä. Ikävä kyllä oksia ei ole lähelläkään runkoa, vaan kaikki vihreä levitoi noin metrin päässä puusta. Jotain varttamisia joutuu harjoittelemaan. Miksei voisi harjoitella ihan silmun varttamista myös. Tuossa on paljon ohuita oksia, jotka eivät jää käyttöön, ja niiden kanssa voi askarrella.

Vaikkapa jotain tuollaista:

Oksa on vartettu itseensä. Kuorta poistettu, oksat sidottu kiinni toisiinsa, ja ne ovat jo kasvaneet yhteen. En kuitenkaan vielä katkaissut tuota lenkuraa, vaan laitoin liitoskohtaan nippusiteen tiukalle. Kun lenkura kuolee, poistan sen. Tässä pitää katsoa, että nippuside on oikein. Se voi myös katkaista väylän latvan ja rungon välillä.

Viinivaahtera

My new Acer circinatum!

Hirveästi tahtoo mennä kissanhiekkaa tämmöisiin, minulla oli 10 säkkiä ja jouduin nurkat täyttämään muulla maalla että riitti. 80*80*20cm laatikko, tosin pohjaa ei ole. 

Suunnitelma on, että kun puu on tyystin lepotilassa, pätkin yläosaa aika lopulliseen korkeuteen. Vaahteran pitäisi se hyvin kestää. Ensi keväänä sitten puun voisi istuttaa laatikkoon tai suureen ruukkuun. Paras olisi toki jättää noille sijoilleen vuodeksi, mutta puun ympärille tulee kylmälava. Sitten se on aika pimeässä paikassa. 

Voisihan sitä tietty tehdä lavan niinkin, että korkeudesta voisi kesäksi ottaa vaikkapa puolet pois. Tai irrotettavan etuseinän voisi tehdä, koska etuseinä on kohti etelää. Paikka on kuitenkin talon itäpuolella. Aamuaurinkoa siihen tulee, mutta klo 13 eteenpäin on varjoista. 

Viinivaahtera

Pirkkolan Muhevaiselta löydetty viinivaahtera saapui. Hetken kyllä katselin, että ovat pakanneet jotain muuta kuin tilasin, koska puu oli noin kaksi kertaa suurempi kuin muistin. Kuormalava taitaa olla metrin leveä, eli siitä voi arvioida.

Alunperin meininki oli kaivaa se itse ylös, typistää ja tuoda auton takakontissa. Myyjä suunnitteli kuitenkin puun pakkaamista 1000 litran suursäkkiin ja siirtelyä kuormalavalla, joten ajattelin että ehkä sitten tuotuna kumminkin. Kuljetus maksoi kuitenkin vain kuutisen kymppiä. Puu on saanut kasvaa sijoillaan aika monta vuotta, siinä roikkuu edelleen nuhjuinen hintalappu 79€ :-). 

Puussa oli siemeniä muutamia kymmeniä. Taidan istuttaa ne maahan ja jakaa halukkaille. Ovatkohan ne risteymiä? Se olisi aika kiinnostavaa.

Yritin siirtää puuta tulevan kylmälavan paikkeille, ja tajusin olevani liemessä. Juuripaakku on aika iso, ja maa on hiekkaa. En saanut sitä liikahtamaankaan. Aikomus oli istuttaa se nyt maahan kajoamatta juuriin. ja sitten keväällä istuttaa laatikkoon tms.

Letkulla siis juuripaakun kimppuun, ja hiekkaa lähti siitä sellainen määrä, että en viitsi arvaillakaan sen painoa. Lopulta sain puun raahattua paikoilleen.

Komeudella on nyt korkeutta metrin verran, josta noin  30 senttiä on juuripaakkua. Lisää typistystä vielä tarvitaan, mutta ulkona tuli pimeää, joten se jää huomiseen. Tai sitten täytyy tehdä paljon korkeampi kylmälava.

Rungon tyvi on hieno: 

Syömäpuikko antaa vähän perspektiiviä. 

Vielä ei tosin ole havaintoa etupuolesta. Tuosta voisi värkätä aivan sumonkin, leveyttä tyvessä on noin 15 senttiä, ja oksat/rungot ovat aivan tasapaksut. 

Viinivaahtera (Acer circinatum) ei ole meillä täysin talvenkestävä. Muhevaisella tämä on toki säilynyt hengissä, mutta vanhoja kuolleita oksia on paljon. Juuret ovat erittäin hyvässä kunnossa, eli ne kestävät kyllä. Mustilan artikkelin mukaan puut kuolevat helposti lumirajaa myöten. Kylmälava lienee siis oikea talvehdityspaikka. 

Luximittari

Luximittari saapui, ja pääsen testaamaan uusien lamppujen tuottaman valon määrää. Ensitöikseni testasin kuitenkin mitä tapahtuu kahdella ja neljällä loisteputkella. Saakohan tuosta tolkkua, Excelillä värkätty.

2 putkea. Tuossa setupissa valon määrä laskee reunoille nopeasti.

4 putkea. Valon määrä laskee vähemmän laidoilla ja alhaalla. 

Putkina on Bilteman halpis valkoiset. Mittauksen tein ilman kasveja. Puut varjostavat, joten oikeasti valoa tulee esim. alaoksiin vähemmän.

Ihan putkessa kiinni luxeja on noin 34 000. Siinä alueessa, jossa kasvin vihreät osat suunnilleen ovat, luxeja on 15-25 000. Minusta tuo neljän putken tilanne näyttää aika hyvältä. Valon määrä laskee 5cm -> 20cm 25000 ->15600, eli vajaat 40%. Vastaavasti kaksiputkisella valaistuksella valon määrä laskee 55%. Reunoille ero on vielä suurempi.

Ulkona oli tänään syyskuisena päivänä auringossa yli 100 000 luxia. Hieman yllättäen suuri osa tropiikin kasveista kasvaa muiden kasvien varjostamina, ja ne ovat sopeutuneet alhaisempiin valon määriin kuin monet pohjoiset lajit.

Luxit eivät kuvasta mitenkään kasveille tärkeiden aallonpituuksien määrää, mutta valaistusvoimakkuuden muutoksen mittaamiseen ne käyvät hyvin. Samoin erilaisia valonlähteitä voi varauksin verrata keskenään.