Instant bonsai, osa 1

Tässä sinikataja (Juniperus squamata 'MEYERI' lukee kasvista roikkuneessa lapussa). Ikävä kyllä en tullut ottaneeksi kuvaa kasvista ennen kuin aloin sen kanssa touhuta - mutta ei siinä mitään erikoista ollut. Korkeutta vajaa metri, ja rungolla paksuutta n. 5 cm tyvessä. Hintaa sillä oli 19,90, ostopaikka Backas Vantaalla. Unohda ruukku! Ensimmäisiä tekeleitäni, ja ulkonäöstä päätellen on muottina ollut pesuvati. Järkyttävä. Se on punasavea, ja toivon koko sydämestäni, että se hajoaa lopullisesti ensi talven aikana.

Muotoilu alkoi ihan tavalliseen tapaan, mutta mopo karkasi käsistä aika nopeasti. Minulla ei ollut aavistustakaan, millaista puuta olin tekemässä, joten aloitin oksista, joita en ainakaan tarvitse. En halunnut poistaa oksia kokonaan, vaan jättää itselleni ajopuu-option - joten päädyin kuorimaan turhat oksat.

Oksista irtoaa kuori ja pehmeä vihreä osa aika helposti "tuppeen", vähän niin kuin nylkiessä. Kova oksien ydin jää jäljelle valkoisena. Hyvää työvälinettä etsiessäni osuivat käteen perunankuorimis/pesuhanskat, joilla lähtee melko helposti uusista perunoista kuori. Näillä hanskoilla lähti myös oksista kuori kohtuullisella vaivalla.

Puun muotoilu ja istutus kesti pari tuntia, enkä liene koskaan ollut yhtä innoissani tässä alustavassa muotoilussa. Lopputulos oli mielestäni laakista "valmis". Oksat kaipaavat toki kasvua lähemmäs runkoa ja lyhentämistä, alaspäin suuntautuva kasvu pitää poistaa jne, mutta muuten puun elävän osan ulkonäkö on jo nyt aika OK.

Yleensä ottaen ei ole hyvä ajatus jättää kuollutta puuta näin paljon, silla se ei luo vaikutelmaa suuresta ja vanhasta puusta, vaan jostain joka on joskus ollut kooltaan paljon suurempi. Tässä nuo pitkät oksat loivat kuitenkin aivan erikoisen näkymän, joka minua viehättää sellaisenaan. Siinä on dramatiikkaa. Jäljelle jäänyt elävä osa on myös itsessään aivan hyvä bonsain alku.

No niin, olen tappanut puun ennenkin tällä tavoin. Minulla oli aika tavalla vastaava idea vuosi sitten pallotuijan kanssa, jonka kuvan liitän tähän joskus jos sellaisen löydän. Kuorin tuijasta vastaavasti oksat, ja seuraavana päivänä se oli kuivunut kuoliaaksi. Kylvetyksestä huolimatta se kuoli. Tälle katajalle kävi lähestulkoon samoin. Seuraavan päivän iltana katajan kuori oli kauttaaltaan "kutistunut" ja kova, sellainen vähän ryppyinen, mitä olen tottunut pitämään merkkinä aika toivottomasta tilanteesta. Ilmeisesti nämä pitkät kuivat roikot kuivasivat tehokkaasti koko katajan.

Aloitin katajalle raivoisan oksien kastelun. Parin viikon ajan kastelin oksia hienojakoisella suihkulla aina kun kuljin kasvin ohi, varmaankin 10 kertaa päivässä. Onneksi olin lomalla. Kun vesi haihtui, kaikki vihreät neulaset muuttuivat aivan koviksi ja kuolleiksi. Märkänä ne pysyivät pehmeinä. Lopulta iso osa neulasista kellastui, mutta osa jäi myös vihreiksi. Nyt, kun pahoinpitelystä on kulunut kuukausi, tilanne näyttää aika hyvältä. Kataja lykkää hiljalleen uutta kasvua, ja olen siirtänyt sen ensimmäistä kertaa (aamu-)aurinkoon. Ensi kevät sitten näyttää, onko tästä eläjäksi - sanoisin että mahdollisuudet ovat fifty-fifty.

Tässä vielä kuva rajattuna suunnilleen siihen, mitä alun perin lähdin hakemaan:

Tuosta taivuttamalla oksia vähän alaspäin bonsai on siinä (perusmuoto, toki hienosäätöä riittää vielä vuosiksi). Kuollutta puuta voisi jättää vain latvuston sisäpuolelle. Rungon paljasta aluetta voisi hyvin leventää. Mahdollisia latvoja on kolme, yläoksiksi ne ovat liian paksuja, mutta en osaa vielä päättää mikä on varsinainen latva. Tämä on ihan mahdollinen tavoite tämäkin, voi olla että puun dramaattisuus nykyisellään alkaa tökkiä pitemmän päälle.