Kallio 1, Chamaecyparis

Tässä yksi kallioistani. Lyhyt versio: Tämä on tehty liimaamalla kaksi kiveä yhteen, ja istuttamalla japaninsypressin (Chamaecyparis obtusa var. nana gracilis) pistokkaita rakoon. Täyttelin rakoa hiekan ja sihdatun kuorikkeen sekoituksella sen verran kuin pystyin, ja lopuksi peitin raon sammalella. Lisäilin sammalta sinne missä oli vähän syvennystä. Ruukku on hassu, vähän vino, ja ikävästi pohjasta kupera ylöspäin - mutta itse tehty, ja minusta aika OK tähän. (Vaikkakin hyvin matala ja neutraali olisi kyllä parempi, tarkemmin ajatellen...) Kuva yllä on otettu nyt elokuussa -09, alla pokkarilla räpsäisty kuva heti tekemisen jälkeen, pari kuukautta sitten.

Vähän pitempi versio. Minulla on näitä jonkun järven pohjasta sukellettuja hiekkakiven tyylisiä kiviä muutama. Sukeltajana on tietääkseni ollut Markku Varjo, akvaarioalan Grand Old Man tässä maassa (enemmän vaikutukseltaan kuin iältään). Kivet ovat kotoisin erään huoltamani akvaarion pohjalta. Häneltä saisin varmaan tietoon järvenkin. Valtavan kauniita, hieno pintarakenne ja kosolti erilaisia rakoja ja syvennyksiä.

Tämän kiven löin kylmästi vasaralla poikki, koska halusin tuon takaosan. Sitten äkkäsin, että toisen osan voi liimata araldiitilla kiinni tähän, ja vuori oli valmis.

Elin toivossa, että vesi kapillaarisesti nousisi seiniä ja hiekkaa pitkin ylös sammaliin ja sypresseihin asti, mutta eihän se niin käynyt. Auringossa sammaleet kuivuivat muutamassa tunnissa. Kokeilin laittaa muutaman villalangan kulkemaan ruukun pohjalta sammaleen alla ylös asti - kaksi näistä langoista näkyykin tässä ensimmäisessä kuvassa. Tämä toimii jotenkuten, mahdollisesti kun sammalet vähän kasvavat vielä paremminkin.

(EDIT - nyt muutaman viikon kuluttua voin sanoa että tämä toimii, kallioilleni riittää kun ne saavat normaalin iltakastelun. Tosin ne saavat vain aamuaurinkoa toistaiseksi. )

Ruukussa on "multana" hiekan ja sihdatun kuorikkeen sekoitusta, hiekkaa ehkä 60%. Hiekkana on 2-3 mm valkoista teräväsärmäistä vetonit-rouhetta, olisiko betonin koristepinnoitukseen tarkoitettua. Idea on, että obtusojen juuret kasvavat ruukkuun asti, ja ehkä ne ovat jo kasvaneetkin.

Obtusa-pistokkaista - olin siinä uskossa, että obtusaa ei ole helppo lisätä pistokkaista. Ei se kuitenkaan vaikeaa ollut, vaikkakin tosi hidasta. Ostin emokasvin vuoden 2007 keväällä Backaksesta. Tein siitä jonkinlaisen instant bonsain, mutta en edes enää muista millaisen, sillä se kuoli HETI. Pistokkaita jäi operaatiosta hirveä määrä, ja istutin niitä useita kymmeniä. Pidin pistokkaat paikassa, johon aamulla paistaa aurinko tunnin pari, ja loppupäivä menee varjossa. Aamuaurinko tuntuu olevan pistokkaille hyväksi, sillä yön kasteen jäljiltä niissä on tarpeeksi kosteutta. Pitkin kesää heittelin ruskistuneita pistokkaita pois, ja aina välillä tsekkailin tilanteen niiltä, joilla näytti olevan hieman kasvua. Juuria en löytänyt yhdeltäkään.

Talvisäilöön kasveja siirtäessäni ja tilanpuutteen kanssa tuskaillessani olin heittää nämä kompostiin, mutta jätin sitten kuitenkin. Ne talvehtivat aivan hyvin. Kesän 2008 aikana heittelin kuolleita edelleen pois silloin tällöin, ja ihmettelin, kuinka kauan kasvin oikein on mahdollista elää ja jopa hieman kasvaa ilman juuria.

Kuluvan vuoden keväällä, siis kaksi vuotta istutuksen jälkeen, huomasin osan pistokkaista selvästi kasvavan, ja kävin viimein kaikki läpi, ja eikös siellä ollutkin noin puolella jo juuret! Osalla juuret olivat sen näköiset, että ne olivat kasvaneet jo viime kesänä. Osa oli vieläkin vailla juuria, mutta nekin saavat olla.

Tässä kuva pistokkaista, ne ovat loistavaa materiaalia tällaisiin projekteihin. Juurilla varustettuja minulla on noin 10, vuorella kököttävien lisäksi. Muutoin bonsain kasvattaminen pistokkaista ei enää ole minulle hirveän kiinnostavaa. Senkin tilan ja ajan ja vaivan käytän mieluummin johonkin sellaiseen, joka palkitsee sanotaanko 10 vuoden kuluessa. Mutta pikku-obtusoja: