sunnuntai 30. elokuuta 2009

Uusia suunnitelmia sisäpuille osa 1

Talvi on tuloillaan, ja fiikukseni ovat edelleen ulkona. Hävitin vanhan pöytäni keväällä, enkä ole vielä saanut aikaiseksi tehdä uutta. Nyt se on edessä.

Taustaa: Olen ollut aika kypsä sisäbonsaihini. Vanhimmat ovat olleet minulla lähes 15 vuotta, eikä se niistä näy. Kehitys on hidasta. Kesä ulkona on fiikuksille kovin lyhyt, kuukausi tai max kaksi. Kesän määritelmä fiikuksille on tyly - yölämpötila yli 15 astetta. Vaikka fiikukset kestävätkin viileät yöt kuolematta, niiden kasvu loppuu. Niitä pitäisi jaksaa kuskata ulos joka päivä, ja sisään yöksi. Ehkä sitten eläkkeellä.

Talvella sisäpuuni ovat olleet kasvipöydällä lamppujen alla. Pöydässä on laidat, ja se on vuorattu muovilla, jotta veden kanssa saa läträtä huolettomammin. Valaistus on viimeiset viisi vuotta ollut 2 kpl 400W metallihalogeenilamppuja. Nämä lämmittävät kovasti, ja siksi samassa ajastimessa on myös tuuletin. Lamput olivat alkujaan päällä noin 8 tuntia vuorokaudessa, myöhemmin vähentelin aikaa. Sähkönkulutus ei minua niinkään hirvittänyt, vaikka sekin oli kyllä huomattavaa - kuitenkin koirani söi enemmän arvosta kuin kymmenet kasvini. Kaikki on niin kovin suhteellista.

Tuntui siltä, että kasvit eivät oikein pitäneet pitkistä päivistä. Lisäksi pienet ruukut kuivuvat tuollaisessa paahteessa aika nopeasti.

Jaa, en jaksa nyt käydä läpi koko tarinaa. Asiaa olisi muutama kymmenen liuskaa. Tiivistäen: Luulisin, että syyt huonoon menestymiseen olivat seuraavat.
  1. Kuiva talvi-ilma, erityisesti tammi-helmikuussa, yhdistettynä
  2. kirkkaisiin valoihin ja niiden
  3. lämmittävään ja kuivattavaan vaikutukseen.
  4. Liian suuret olosuhteiden muutokset - alkukesästä tasaisesta lämpötilasta ulos kosteaan ilmaan ja alttiiksi voimakkaille lämpötilavaihteluille. Syksyn kosteudesta ja viileydestä sisälle kuivaan ja kirkkaiden valojen alle. Tästä seuraa kaksi kertaa vuodessa rankka sopeutumisprosessi.
  5. Liian lyhyet päivät - minulla pöytä on olohuoneessa, enkä voi tai edes halua pitää näitä lamppuja posottamassa päällä 12-16 tuntia vuorokaudessa.
Setuppini on ollut köyhän miehen versio Jerry Meislikin systeemistä. Hänellä on kasveille oma laatoitettu huone, jossa kastellaan letkulla, ja jossa on yhdeksän (9!) kappaletta tuhannen watin (1000 W!) monimetallilamppuja. Tulokset ovat mykistäviä.

Aikoinaan kerrostalossa sisäpuuni kasvoivat itse asiassa paremmin kuin nykyisellä kokoonpanolla. Silloin valaistus oli lähinnä loisteputkipohjainen. Kasvu ei ollut kovin kompaktia, mutta sitä oli enemmän. Kasvun saa kompaktiksi myös oikeilla tekniikkoilla, ei pelkästään hirveällä valon määrällä.

Nyt olen päättänyt peruuttaa takaisin loisteputkiin. Kävin tänään hakemassa Bauhaussista tammiliimapuuta, ja muutaman viikon sisään pitäisi saada aikaiseksi uudet systeemit.

Ajatuksena on, että sisäpuita en enää siirtele sisään ja ulos. Akvaariokasveja ei edes yritetä kasvattaa luonnonvalolla, päinvastoin. Akvaario sijoitetaan mieluiten huoneen pimeimpään nurkkaan. Syynä on se, että näin saadaan kasveille aikaiseksi pysyvät olosuhteet, jotka, vaikka eivät olisikaan ideaaliset, ovat kuitenkin niin vakaat, että kasvit voivat sopeutua.

Yksi tärkeä asia on, että puutarhapöytä olohuoneessa ei enää ole minusta kiva juttu. Haluan jotain siistinpää, ehkäpä jopa jotain kaunista.

Jaha, tästä tulikin sitten osa 1. En vielä päässyt edes asiaan. Tämä tästä kuitenkin tältä erää, don't touch that dial!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Anonymous comments allowed because of public demand.