Aloitetaanpas tällä kertaa toisessa järjestyksessä, vanha tilanne ensin. Yllä on kuva yhdesta kolmesta tuijastani pari vuotta sitten kuvattuna. Tämä tuija kuoli lähes tyystin, vain alin oksa jäi henkiin. Oksa oli aika mitätön alunperin. Parin ensimmäisen vuoden aikana en uskaltanut tehdä puulle yhtään mitään, annoin sen vain rauhassa kasvaa ja toivoin parasta. Puulla oli alusta alkaen hyvin vähän juuria, siksi se muutti asumaan bonsairuukkuun aika nopsasti.
Aikanaan puu sitten kesi kuorensa kuolleesta osasta, ja elävä osa alkoi vaikuttaa siltä, että se jää henkiin. Aloin varovasti miettiä, mitä tämän kanssa tekisin. Näin lähinnä kaksi vaihtoehtoa. Ensinnäkin voisin jättää paljon kuollutta puuta myös latvaan. Toinen vaihtoehto olisikin sitten poistaa tuo kuollut yläosa. Ensimmäinen vaihtoehto oli se, joka minua kiinnosti, jälkimmäinen tuntui tylsältä. Kun kerran kaikki tuo puu on käytettävissä, se pitäisi kai käyttää jotenkin!
Tuossa kuvassa näkyvät ensimmäiset varovaiset yläosan ohentelut. Kaventelin yläosaa parin vuoden aikana lisää ja lisää, mutta ei puusta tuntunut tulevan sen parempaa. Ongelma pysyi: Kun tuollainen massiivinen osa puuta on kuollut, se antaa mielikuvan siitä, että tämä puu on joskus ollut jotain suurta, sitten melkein kuollut, ja nyt on jäljellä jotain pienempää. Mielikuvitukseni ei riittänyt muuttamaan puuta niin paljon, että tarina olisi oleellisesti muuttunut tästä.
Tänä keväänä sai tuo yläosan kuollut puu lähteä. Alla on kuva muotoilun jälkeen. Kääntelin alaoksat reilusti alaspäin, ja mielestäni puu sai selvästi lisää ikää ja auktoriteettia.
Tämän jälkeen puu on kehittynyt oikein mukavasti. Suuremmassa kuvassa näkyy muuten selkeämmin yksi kuollut oksa, jonka puuhun piruuttani lisäsin. Se on kotoisin katajasta. Porasin puun kylkeen reiän varovasti (se on vielä kovin ohut), ja tökkäsin reikään vaalenneen katajanoksan.
Tuijat kasvattavat mieluiteen latvaa, ja jos ei sitä jatkuvasti karsi, alaoksat eivät kehity kunnolla. Tuijalla on tapana tehdä rumia hentoja roikkoja sinne, missä kasvu on heikkoa.
Bonsaina tämä on toki aika alkuvaiheissaan. Luulisin kuitenkin, että parin kolmen vuoden kuluttua tämä voisi olla jo aika valmis, jos se jatkaa samaa hyvää kehitystä.
Seuraavien vuosien aikana pitää tarkemmin miettiä, mitkä oksat ovat oleellisia, ja josko jokin poistetaan. Tuota kuvaa katsoessa latvaa olisi voinut hetikin lyhentää vielä oksalla tai parilla. Nappaan tästä uuden kuvan vielä tässä syksyllä.
Tässä vielä kuva takapuolestakin, tämä viehätti minua joskus myös etupuolena.
EDIT - Tässä kirjoittamista seuraavana aamuna otettu kuva. Vettä sataa rankasti ja tuulee, eikä kuvasta tullut kaksinen, mutta mukavasti silti näkyy kehitys. Latva muuttui kuolleeksi oksaksi, ja kyllähän puu selkiytyi. Nyt olisi käyttöä tuolla uuden oksan alapuolisella oksalla, joka tuli kuorittua jo keväällä. Tai ehkä se olisi liian symmetrinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti