Haapa

Bonsaifi.net foorumilla esittelin tämän, laitetaanpa samalla vaivalla tännekin.

Tässä järein bonsaini, haapa. Tyvestä leveyttä on 12 senttiä. Vähän feikki kuvakulma, sillä puu ei tosiaankaan kapene tuolla tavalla nätisti, vaan itse asiassa levenee. Runko on lähes kokonaan lahonnut pois, ja puulla on uuden kasvun tekemät leveät hartiat. Kuva rungosta sivusta:

Nuo leveät hartiat ovat ainakin osittain kuolleet, joten ne lähtevät vielä. Haapa on pehmeää puuta, ja tuolla sisällä oleva puuaines oli aivan lahoa jo kerättäessä.

Tämä on kerätty läheisestä haavikosta keväällä 2007. Se on pöpelikön raivauksessa saanut köniinsä kahdesti, ensin noin 8 sentin paksuisena, sitten latvaosa on katkaistu ylempää ehkä viitisen vuotta myöhemmin. Tähänkään puu ei ole suostunut kuolemaan. Maa oli kovaa savea, enkä saanut tälle juuria mukaan kovinkaaan paljon. 4-5 senttiä paksuja juuria oli joka suuntaan, ja ne katkaisin sen mittaisiksi, että puu mahtui siihen ruukkuun, joka sille oli tarjolla, eli rei'itettyyn pesuvatiin. Puu meni karkean hiekan ja kasvupaikalta kerätyn savimurenan sekoitukseen, vähän kuoriketta ja multaa mukana. Kaikki on sihdattua, kuorike vähän kompostoitua.

Olin aivan varma, että tämä jos mikä ei jää henkiin, mutta kevään edetessä se alkoikin hurjan kasvun. Lyhentelin varovasti oksia kesän mittaan, ehkä metrisistä noin 60-70 senttisiksi. Vähän se sitten tekikin uutta haaraa.

Seuraavana keväänä tarkastin kuinka paljon juuria puulla oli, ja vadissa näytti olevan vielä paljon tilaa. En siis istuttanut sitä uudestaan. Kesän mittaan katkoin uusien versojen latvoja varovasti, jotta puu tekisi kasvua alemmas. Muutoin se sai olla.

Tänä keväänä laitoin puun tähän ruukkuun. Hiukan jouduin lyhentämään muutamaa juurta. Maana on hiekan ja kuorikkeen sekoitusta, ja edelleen samaa savimurenaa, jota pesuvadista löytyi. (Miten se muuten pysyy kuosissaan? Outoa. Sehan muuttuu vedessä aivan liejuksi. Ehkä se läpäisevässä maassa ei ehdi liueta veteen.) Nyt ei kasvu ole ollut yhtä voimakasta kuin kahtena edellisenä vuonna. Seuraavaan ruukutukseen vähennän kuorikkeen määrää, ja korvaan sen kissanhiekalla.

En tiedä tämän tulevaisuudesta. Haapa on pehmeää puuta, ja koko puun sisus on lahonnut. Runkokuvassa näkyy osa, josta irrotin kuorta, ja tämä osuus oli hengissä vielä viime vuonna. Saas nähdä kuinka paljon tähän lopulta jää puuta henkiin.