Tässä tämän kevään hankintoja. Koreanpihta on ostettu Kehä 1:n tuntumassa olevasta puutarhaliikkeestä, olisiko peräti nimeltäänkin Kehäkukka tms. Hintaa oli noin 50,-. Olin liikkeellä (kuten aina...) pyörällä, ja tällä tällä puulla oli korkeutta reippaasti yli metri. Siinä oli ihmisten ilmeissä katsomista, kun naama peruslukemilla sovittelin ensin puuta pyörälaukkuun, ja kun se ei sopinut, taitoin puun kylmästi poikki ja heitin latvan tien varteen. Tällä puulla on miellyttävä rungon linja, ja runko levenee alaspäin hyvin. Latvasta hävitän tuon pitkän osan, ei sitä tarvita. Tässä kuva, jossa näkyy paremmin rungon linja, vaikka tämä taitaakin olla puun tuleva takapuoli. Tyvi taitaa näyttää paremmalta edellisessä kuvassa.
Näin aikoinaan, olisiko noin 10 vuotta takaperin, kun Mika Myllyneva, silloinen Helsingin Bonsaiyhdistyksen puheenjohtaja, esitteli bonsain muotoilua jossain puutarhaliikkeessä (Ilmelä Ikikesä?) koreanpihdalla. Koreanpihta on vaivannut minua siitä lähtien, sillä Mika teki todella hienon puun. Se oli aika pieni, mutta runko oli kuitenkin jo riittävä. Kaiken kaikkiaan, se oli heti aika valmiin näköinen.
Minulla on pienet tilat, joten haluaisin mieluiten aika pieniä puita. Pieniä koreanpihtoja ei tunnu olevan kovin usein tarjolla, isompia enemmänkin. Koreanpihdat ovat hyviä ehdokkaita bonsaiksi monestakin syystä - niille kehittyy paksu runko jo aika nuorena, ne reagoivat hyvin leikkaamiseen, neulaset eivät ole liian suuria jne.
Kun tämän kanssa pääsin kotiin, leikkasin puun poikki siistimmin ja lyhentelin oksia aika reippaasti. Katkoin vähän pisimpiä juuria, mutta en kauheasti. Istutin puun aika suureen ruukkuun, ja oikein hyvään maahan - 1/3 teräväsärmäistä hiekkaa, 1/3 sihdattua kuoriketta, loput suunnilleen tasan sitä maata jossa puu oli kasvanut ja tuoretta sihdattua hyvää kompostimultaa. Puu sai olla varjossa noin kuukauden, sitten siirsin sen paikkaan, johon paistaa aamuaurinko. Puu kiitti minua melkein välittömästi aloittamalla hurja uuden kasvun lykkäämisen:
Siirsin puun suoraan aurinkoon, ja muutaman viikon kuluttua pääsin jo lyhentelemään oksia reippaasti. Uutta kasvua on myös rungossa, mikä ei ole havupuille tavallista.Alkuperäinen tarkoitukseni oli antaa puun olla rauhassa ainakin ensi kevääseen, ja sen jälkeenkin toimia sen kanssa hyvin varovaisesti. Olen tappanut paljon puita hätäilemällä niiden kanssa, erityisesti karsimalla juuria liikaa heti aluksi. Saattaa kuitenkin olla, että keväällä tämä menee jo bonsairuukkuun, niin hienosti se on suhtautunut muodonmuutokseensa. Tai jos sittenkin malttaisi odottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti